Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
"Ettehän ole milloinkaan sitä minulta kysynyt," kuiskasi hän aivan hiljaa, mutta nuorukainen kuuli sen kuitenkin; hän katsoi vakavasti häneen, ja toivo välkkyi hänen katseessaan. "Jumalani, olisinko erehtynyt? Margreta, nyt kysyn sitä teiltä." Ilman epäilystä ojensi neito hänelle kätensä; Villiam seisoi kuin muuttuneena hänen edessään, loistaen onnesta.
Mutta kun minä tein ensimmäisen matkani niin ripeästi, olisinko nyt hitaisempi? Olenko heikompi nyt kuin silloin? Silloin olin melkein lapsi, nyt olen mies. Ja kuka oli minulle tietä osoittamassa? Ujijiin mennessä oli minulla tien-osoittajia, mutta kuka sanoi minulle paluumatkalla mitä tietä meidän piti kulkea?
Minä parhaillaan tutkin, olisinko kauniimpi, jos minullakin olisi valkea kaula, niinkuin Rapella ja Iida-mamselilla, kun yhtäkkiä reki, kaksi hevosta edessä, tulla haihattaa minua kohden. Maisteri ja Iida-mamseli tulivat porstuaan ja minusta näytti kuin Iida-mamseli olisi puraissut maisteria nenään, varmaankin näin hänen valkeat hampaansa vilahtavan hämärässä.
Mamma, mamma ! AKSEL. Tässä ei enää mammakaan auta. Sekoittakaa vaan! Enhän ole teille mitään pahaa tehnyt! Olenhan ainoastaan heikko, viaton nainen ! AKSEL. Sekoittakaa, sekoittakaa vaan! Mutta sen vaan sanon, että kyllä tämä on viimeinen kerta, kun tänne tulen. Olisinko voinut tällaista loppua aavistaa, en sinä ilmoisna ikänä olisi näistä ovista sisään astunut.
Olisinko pesulla voinut sen verran ansaita. NIILO. Enhän minä väitäkään. Täytyihän se, niin, myydä, jotta olisit voinut kaupan alottaa vaikka SAARA. Syytä sitten hevosen puutetta, kun et mihinkään kykene. NIILO. Mitä sinä, Saara, nyt suotta äkäilet. SAARA. Siksi että sinä olet nahjus, oikea patanahjus. III:s KOHTAUS. WIGREN. Voi hyvä Jumala mokomia naapureita.
»Mr Utterson», sanoi hän katsoen häntä suoraan silmiin, »oliko se isännän ääni, tuo?» »Se tuntui kovin muuttuneelta», vastasi Utterson hyvin kalpeana, mutta silmää räpäyttämättä. »Muuttuneelta? Kyllä, uskoisinpa sen! Olisinko minä ollut kaksikymmentä vuotta isännän palveluksessa enkä tuntisi hänen ääntänsä, uskooko herra sitä?
"Olisinko siis niin heikko, että luulette minun pyörtyvän? Eikö voisi tulla liikutetuksi nähdessään aikoja sitten kuolleen henkilön äkkiarvaamatta seisovan edessänsä peljästyttävän elävänä? Luultavasti olen unhottanut hajuvesipullon kasvihuoneesen ja minä soisin mielelläni, eitä toisitte sen minulle." Hovineiti ja herra von Wismar katosivat heti käytävään.
Steerforth nauroi siinä määrässä, että minun oli mahdoton olla myöskin nauramatta, vaikka en ole varma, olisinko tehnyt niin, jollei hän olisi houkutellut minua. Kun olimme tarpeeksemme nauraneet, johon meni hetki aikaa, kertoi hän minulle, että Miss Mowcher'illa oli varsin lavea tuttavakunta ja että hän teki itsensä hyödylliseksi monenlaisille ihmisille monenlaisilla keinoilla.
Tästä moitteesta huolimatta Barbox Veljekset taas rupesi tarkasti katselemaan lasta, kun tämä kumartui korttitalonsa yli ja hänen tuuheat kiharansa varjostivat kasvoja. Mahdotonta, ajatteli matkustaja, että olisin ennen nähnyt tämän sievän lapsen. Olisinko ehkä nähnyt sen unissa? Jossakussa surullisessa unennäössäni? Mutta hän ei saanut asiasta selvää.
Olisinko minä ymmärtämättömyydessäni myönyt hänen sielunsa hyvä Jumala, kuinka hirmuiset sanat, mutta tahdonpa kuitenkin odottaa siksi kuin saan nähdä, mitä hän kirjoittaa ja sitten sitten auttakoon Jumala minua!" Ainon ensimmäisen kirjeen sisällys oli seuraava: "Rakas isäni!
Päivän Sana
Muut Etsivät