Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja kun sade kohisee ja tuuli ulvoo kuulkaahan vain, mitä ilvettä se pitää ajatelkaapas, että nyt olisin tiellä. Ja usein olen niin ollut taipaleella. Mutta en siitä välittänyt mitään.
Raadollinen ja orpo minä ilman sinun vaimollisuutesi viehelumoa olisin. Avaa siis minulle huoneesi ja hippelisi ja ole minun hempuni ja minun Kerubiimini tässä ratki taivaallisessa Beliaalin kaupungissa! Voi sinua!
Onnea vaan, käyköön hyvin!" sanoi kolmas ja niin edespäin, kunnes vanha Jerry Smith, kylän kellonsoittaja ja puunsahaaja sekä monen naapurin lesken puutarhuri, onnitteli minua, lisäten: "kylläpä minustakin olisi tullut tuollainen kuin te, jos olisin saanut oppini tuossa ijässä". Jaakko-enon sanat vaikuttivat toki enin kaikista.
"Niin, oikein, kaksi vuotta, eikä Severin ole sillä aikaa mitään unhottanut." "Mitä hänen olisi pitänyt unhottaman?" kysyi Mari. "Sinun." "Minun? Senkö vuoksi hänen lähetitte maanviljelyskouluun?" "Osittain senkin vuoksi," sanoi Siuron isäntä, "vaan myöskin tietysti hänen opiksensa." "Mutta ettehän syytä minua, että minä olisin Severiniä kehoittanut pitämään minua muistossaan.
Minusta on, kuin olisin jossakin sumuisessa ja sekanaisessa tilassa; kuin olisin nousnut hyvin varhain aamulla pari viikkoa takaperin enkä sen jälkeen ollenkaan maannut. Minä en voi päästä selville, milloin eilispäivä oli. Tuntuu siltä, kuin olisin kantanut naimalupaani plakkarissani useita kuukausia.
Kas, äiti oli sen hukannut ja kysyi, olinko minä sen ottanut. Ja sinä? Minä en uskaltanut sanoa, että olin sen ottanut. Se oli pahasti tehty. Mutta jos olisin sanonut, olisin saanut äidiltä vitsaa ... kuule, ota sinä vanhalta nukelta pois se alushame sillä aikaa kun minä puen tämän hameen uuden nuken ylle! Albert noudatti pikku kaunottaren pyyntöä, ja riisui vanhalta nukelta alushameen.
Toiseksi pitivät mieltäni vireillä ne uudet vaatteet, jotka illalla olin nähnyt pantavan tuohon tuolille sängyn päähän. Jos en olisi pelännyt isän heräävän, olisin kömpinyt ylös koettelemaan, olivatko ne todellakin siinä. Niiden historian minä osasin ulkoa ensimmäisestä luvusta alkaen. Jo toissa kesänä olivat kerityt ne villat, joista tiettiin minulle kouluvaatteet kudottavan.
"Kaikki, kaikki vaipuu minun jalkaini alla, minä pyörryn! Mik' olen minä? Olenko kainulainen? Olenko lappalainen? Olenko norjalainen? Oi, josp' olisin vaan yksi näistä, enkä vähäsen näistä kaikista! Jumala taivaassa!" huudahti André, "jos voisin vaan päästä selville omass' itsessäni!"
Täytyihän minun uskoa häntä, sillä saatuani pyynnöstäni vielä kerran nähdä kuolleen, tunsin itseni oikein liikutetuksi siitä lempeästä autuaallisuuden näöstä, joka ilmaantui hänen kasvoissansa. Hän ei näyttänyt kuolleelta, vaan nukkuvalta, joka näkee iloista, suloista unta. Ell'eivät kasvot olisi olleet niin kalpeat, olisin luullut hänen vielä elävän!"
Kuinka, Hiskiani, leikilläsikään woit minusta semmoista sanoa, että minä olisin kirjoittanut ensiksi nuorelle miehelle? 'Sinä, kultaseni, lasket nyt leikkiä. Minä luulen, että tuo onnemme luoja kirje on minulla wielä tallella ja minä woin tuoda sen sinun silmiesi eteen', sanoin minä ja lähdin sitä hakemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät