Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän kiivastui ainoan poikansa puolesta toistaen, aivan jalkaa polkien: Se on minun ainoa lapseni, muista se aina. Minä olen sydänallani sen kantanut enkä anna sitä sinun revittäväksesi. Mutta se oli minun veneeni, jonka hän olilla tuhri, kiivastui vallesmanni ja yritti jatkaa: Ja minä annan semmoiselle sikiöl... Kau-no! keskeytti rouva jo entistä ankarammin. Elä sotke siinä, tiuskasi mies.
Haaranoja ei väsynyt kertomaan ilveksen ja koirien välisestä ottelusta, emmekä mekään hevillä kuuntelemaan kyllästyneet. Paitasillaan olevat lapset kuppuroitsivat olilla, joilla vanhan pohjoismaisen joulutavan mukaan koko lattia oli peitetty. Leikkiessään he usein koiriakin häiritsivät, niin että näiden hiljaisella murinalla piti ilmoittaa, etteivät he tällä kertaa jaksaneet olla muassa.
Lettie oli seitsentoista vuotias, minä häntä neljää vuotta vanhempi. Molemmat olimme ompeliattaria, työskentelimme joko kotonamme taikka kävimme ompelemassa kylässä. Asuntonamme oli pieni olilla katettu maja, jossa oli kolme huonetta vähäisen ulkopuolella kaupunkia, ja ikkunamme alla pienoinen sievä ryytimaa.
»Olisi sillä, jos se lukisi itsensä vallesmanniksi», yhtyi Anttikin. He alkoivat tyyntyä. Jussi huomautti: »Päästän tuon porsaan säkistä!» Ovesta sisään työntäessään eivät poliisit olleet huomanneet ottaa porsassäkkiä pois. Porsas alkoi telmää olilla. Antti katseli sitä ja sanoi: »Kenenkähän porsas se on?» Jussi ei vastannut. Nyt oli heillä piiputkin matkassa. He alkoivat tupakoida.
Nyt tällä myllymatkallaan istui Jussi Antin luona ja he muistelivat matkojaan. Siinä heidän puhellessaan sattuivat mieleen juontumaan matkan syyt ja seuraukset. Polviensa varaan kumartuneena, piippuaan imien, arveli Jussi Vatanen: »Ei suinkaan sillä Partasella ole mikä hätä pehmeillä pehkuilla nukkuessa?» »Mikäs hätä sillä on ... pehmeiksi maatuilla olilla», lohduttautui Anttikin.
Nouse onnemme ojasta Hateemme haon alta Kultasilla kortoisilla Hopiaisilla olilla. Kuin menet puola porstuaan, Siastarani sienitsaan Läpi uksien ounapuisien Läpi vitsasen veryen, Elä kosse saapastas kynnyksis Kynnykset on kyven alaiset. Lyökkö risti rinnallesi, Kahen puolin kaulallesi, Eteen tee emäsi risti, Taaksesi taatan risti, Viereesi vellon risti, Sivullesi sisaren risti.
Selin seinää sinistä Lahti lautaa valkeata, Alle pyyhkin pyhäisen Alle tuohukset! vahaisen Alle liitsan armollisen, Miss' on Maaria maannut Luoja lounatta piellyt Pyhä risti rengotellut. Nyt istuu ylkä sanotulle paikalle, ja laulajat pitkittävät aterian aikana: Loi Jumala pojan emolle Antoi Luoja hautojalle. Kuin syntyi emylle pojut Emä oli hengettä olilla Pojat hengettä tyvessä.
Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien.
Tuossa lammin rannalla vesirajassa se oli saunakin ja saunan lattialla rukiin olilla makasi huohottavasti hengittävä, harmaatukkainen ukko. Pehkos-Jussi se oli, joka siinä kuumeessa huohotti ja toisinaan aina voihkasi. Kauppijaalle oli hän hiukan sukuakin olevinaan ja siinä ollessaan sairastunut; sentähden oli kauppamies arvellut, että viekää saunaan, siihen vanhempaan, joka on likempänä rantaa!
Tässä muutoin autiossa vähäisessä töllissä oli kuitenkin nyt oivallinen takkavalkea loppuun palanut, niin että heleänpunainen hiilos liekutti puolinaista valoa nokiville seinille. Vanha kirkkoherra ja hänen vaimonsa lepäsivät olilla, sittekun vaimo kiireesti oli valmistanut kaikki Heleenan lähdöksi. Toinen, karhunnahalla peitetty, olkikupo oli ai'ottu Heleenalle vuoteeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät