Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Tietämättään kietoutuu semmoinen suruttomuuteen ja huolettomuuteen ja moniin vikoihin, ja jos alkaa niitä suvaita ja rakastaa, niin lankeaa hän lopulta kokonaan pois armosta ja Jumalasta. Antero kuuli ja koetti käsittää. Olenko minä tuommoinen? kysyi hän itseltään. Olenko minä semmoista kokenut? koetti hän ajatella, mutta ei saanut siitä selvyyttä.
»Jos hän sen tekee, on se sinun syysi, koska et häntä ottanut, ja kovasti olet mielemme pahoittanut; luulin minä sinua kiitollisemmaksi.» Matami läksi harmissaan kamariinsa. »Voi, voi!» huokasi Iiri. »Olenko minä todellakin kiittämätön? Pitäisikö minun ottaa Pekko, vaikka en häntä rakasta? Ei, sitä en saata uskoa.»
Todellisesti peloissaan ollen pyysi hän: "Vastaa minulle äiti! Olenko minä kuoleva? Minä olen levottomuudesta sairas, minä en saa laisinkaan rauhaa en yöllä enkä päivällä; sano minulle siten, että pääsisin väärästä pelostani! sano, että en olekaan kuoleva! että se on vaan sairasta luulottelua. Sano se, äiti! Pyydän sinua! sillä minä en voisi nyt kuolla."
"Olenko mielestäsi hyvin muuttunut?" ilvehti hän, heittäytyen iloisemmaksi kuin olikaan. "Olen paljo kokenut, ja tosihan on, että vaivainen kaikki kokee. Eikä siis kummakaan, jos olisin vähä vanhentunut. Mutta ei ole kaikki hukassa sentään vielä. Onhan minulla kultaa ja kunniaa kylläksi; entäpä ne palauttavat punan poskilleni."
Olenko minä? sanoi Helena kummastuen ja meni hetkeksi itseensä. Sitten katsoi äitiin ja sanoi arasti: Yksi asia on niin kummallinen. Mikä asia? Tai se on oikeastaan kauheatakin. Mikä niin? Se vaan, että joskus minä ihan kuin kammoon koko sitä Georgin ja minun välistä asiaa. Lapsi rukka, sanoi mamma kysyvästi ja huolestuneesti tullen Helenan luokse, ja aikoi panna kätensä hänen kaulansa ympäri.
Sano terveisiä äidillesi, Joonas sanoi talonpoikaisnainen, otti sormuksen, peitti taas kasvonsa ja katosi lähimmästä ovesta. Joonas seisoi siinä aika tavalla ällistyneenä. Olenko tehnyt viisaasti vai tyhmästi? Missä olen ennen nähnyt nuo kasvot? ajatteli hän, mielessä jokin himmeä muisto lapsuuden ajoilta. Mutta samapa se. Olen iloinen, että olen päässyt tuosta jumalattomasta taikakalusta.
Te annatte minulle pantiksi sielunne. Larsson luuli kuulleensa väärin. Suokaa anteeksi, sanoi hän, olen viime vuosina käynyt hiukan huonokuuloiseksi. Te annatte minulle sielunne pantiksi, toisti tohtori kylmästi. Mitä uskallatte pyytää? huudahti kauppias suuttuneena. Olenko minä narri, vai oletteko itse paholainen?
Minä olen nähnyt sinun jalompien pyrintöjesi, toinen toisensa perästä raukeavan, siksi kuin päähimo, voiton himo, kokonaan on valloittanut sinut. Enkö minä ole?" "Entä sitten?" arveli hän. "Vaikka olisinkin käynyt viisaammaksi, mitä sitten? Minä en ole muuttunut sinun suhteesi." Tyttö pudisti päätänsä. "Olenko minä?" "Meidän liittomme on vanha.
Ottaa vyötäisistä Emmaa. No, mutta herra! Pelkäätkö sinä minua? Olenko minä mielestäsi liian vanha ystäväksesi. Mutta eihän sovi, että Mitä joutavia. Juodaanpas enemmän.
Mahdotonta!... Se on huutava valhe!... Näenkö minä unta vai olenko hullu?... Kuka on ryhtynyt tuolla tavoin leikittelemään minun kanssani? Kreivi V., luettuaan kirjeen toiseen kertaan, käänsi nyt kasvonsa Lejonborgiin päin, joka puolestaan katsoi häneen surkean rukoilevasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät