Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Puoliyöhön asti pilkotti valkea Meyerin mökistä sinä iltana ja naapurit kummastelivat, mitä ihmettä siellä nyt mahdettiin tehdä. Maalarin Maija ei jaksanut hillitä itseänsä, vaan nousi vähissä vaatteissaan vuoteelta, heitti ison villahuivin hartioilleen ja juosta sipsutti naapuriin. Ovi oli tosin kiinni, mutta Maija ei sitä hämmästynyt. Hän jyskytti ovea ja huuteli: "ohoi! avatkaa, avatkaa!
"Hei, Antti", huudahti Pekka, "nyt saamme katsella vähän ympärillemme. Hiihdetään pitkin järveä! Ohoi", huudahti hän vähän ajan kuluttua ja seisahtui. "Katsopas, Antti, oletko nähnyt tällaista ennen? Vuori toistaan korkeampi, ja taas metsää, lunta, yhä lunta! Kaikki on valkoista, vitivalkoista. Ja katsopas tuota tunturia tuolla! Se on vielä valkoisempi, sinne minä tahdon!
"Ohoi!
Drake nosti pillin suulleen ja puhalsi merkin. Lahdelta kuului airojen loisketta, joka lähenemistänsä läheni. Kas niin, lemmikkini, sanoi hän astuessaan alas satulasta ja taputti lempijuoksijansa kaulaa, nyt sinä viimeisen kerran kannoit isäntääsi. Ole vapaana. Hyvästi! Hän nakkasi suitset hevosen kaulaan, ja elukka, joka halusi talliin, hirnahti hiljaa, kääntyi ja katosi pimeään. Ohoi!
Iltapäivällä oli hän perämies Lind'illä, joka karkasi ylös sängystä liivit päällä ja paitahihaisillaan: "On nukuttu yli puolenpäivän; vaan ennakolta-anto on järjestetty. Kaksikymmentä taaleria, milloin hyvänsä noudettavana!... Ohoi hoi!" hän venytti notkeata ruumistaan "miten olen tanssinut yöllä!... Tänä iltana taas kemuihin... Vaan etpäs usko, miten kauniin tytön minä olen tavannut!
Ja hienot sävelet, ne olivat ihan kuin makeita, jotta niitä olisi voinut maistaa, ja vahvat olivat niin pyöreitä, että niitä olisi voinut vierittää pitkin lattiata. Mutta hän ei piisaa sinulle, Torger, kun sinä soitat "Koskenhaltijata". Ohoi, onko se minkäänlaista se! Olisit vaan kuullut hänen soittavan. Minä olen ihan kuin pikku poika hänen rinnallansa.
Kymmenen minuuttia ajoimme kuoppaista, nurmettunutta syrjätietä, joka tuskin oli niinkään leveä, että vaunut mahtuivat kulkemaan ja sitte seisahdimme noin kahdeksan jalan korkuisessa kivimuurissa olevan suljetun portin eteen. Jos Miggles oli siinä, niin oli jotenkin selvää, ettei Miggles suinkaan pitänyt hotellia. Kutsari kapusi alas ja koetti avata porttia. Se oli lukossa. "Hoi! Miggles ohoi!"
MAUNO. Koko elämässä emme enää toisiamme näe. ANNA. Oi, josko se ei olisikaan ikinä tapahtunut. No niin, minä teen niinkuin tahdot. Jää hyvästi, Anna! ANNA. Jumalan haltuun! Tänne miehet, ohoi!
Siitä ei teidän tarvitse meitä muistuttaa, herra. Meitä ei haluta jäädä tänne, sillä paholainen on kaiketi kintereillämme... Ohoi, kuka tuo on? Toisen luutnantin kysymys tarkoitti pientä venettä, joka pyyhkäisi läheltä ohi ja suuntasi kulkunsa linnankaivantoon päin. Hän huusi sovitun tunnussanan, mutta ei saanut vastausta.
Tella ryökkinän kengätkään eivät sovi, jos noita joskus jalkaani iltasilla pistäisinkin, hän kun nyt kulkee pienissä kesäkengissään nätti näet olla pitää! Hei vaan onnellisten elämätä. Toista se on meidän meikäläisten! Ohoi vaan! No eikös ne nyt ikinä tahdo palaa nuo siunatut puut? Koeta nyt puhaltaa oikein. Herra tahtoo kahvia. HESSU. Hm! sanoi Haikolan Matti kun hanhia tappoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät