Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. marraskuuta 2025


Lapsena hän seisoi ovella ja kuunteli niitä, kirkkoväen tuolla tiellä hiljaisesti ohi kulkiessa; isä valmistautui myös kirkkomatkalle, mutta hän itse oli vielä liian pieni. Hän yhdisti silloin monet mielenkuvat tuohon raskaasen, voimakkaasen ääneen. Sitä kuunnellessa hänen mieleensä aina juohtui: puhtaat, uudet vaatteet, juhlapukuiset naiset, harjatut hevoset uusine ajokaluinensa.

Oliko tämäkin seikka jollain tavoin Wallenbergin uusien hankkeiden yhteydessä? Rautabetonia? Ah! olinhan, kulkiessani rehuladon ulkonurkan ohi, kompastunut kokonaiseen soraläjävuoreen! Somero oli nähtävästi viime talvena sinne ajettu.

Tila oli aivan lähellä ja näkyi se suurelle kulkuväylälle. Sinne poikettiin mielihyvin ohi kulkiessa ja mitä ystävällisimmin otti siellä vanha sotilas, tilan omistaja tulijat vastaan. Hän oli ollut jo monta vuotta leskimiehenä, oli vieraanvarainen, leikillinen ja harvinaisen ihmisellinen, koko olennoltansa veljensä, Mustion paroonin vastakohta.

Ahven tekee sen usein, sitä on käestellessä välistä vaikea saada tarpomallakaan irti rannan kasvistosta. Niinkin arka ja varovainen kala kuin mullonen pistäikse vaaran uhatessa vain lähimmän kiven koloon tai liman alle. Olen niitä puron rannalla syötellessäni huomannut, että ne sieltä taas tuikahtavat esiin heti, kun luulevat vaaran olevan ohi.

Melkein liian nuori hän minustakin oli itsenäiseksi kauppiaaksi, mutta ei se hänen kauppaliikkeensäkään sentään sen suurenmoisempaa ollut, kuin että hän siinä itse myöskenteli tupakkaa ja saippuaa ja rautanauloja ja sen semmoista pikkurihkamaa ohi ajaville maalaisille ja lähiseudun työväelle.

Ohi ajaessa hän vilkasi, päätään kääntämättä, yläkerran ikkunoihin: siellä näkyi vaan joukko huiskuvia liinoja, ja viimeisessä ikkunassa Kerttu, joka silmät ilonitkusta punaisina suuteli käsiänsä ja heitteli niitä kapteenille. Aja hiljaa, kuului kapteenin selän takaa eno Franssin tyynesti laulava ääni.

Mitä tavatonta siellä onkaan tapahtunut, kun hän noin kuohuksissaan tulee? Nuorukainen läheni. Hänen kasvonsa olivat kuin palttina, huulet yhteenpuristetut ja silmistä näkyi silloin tällöin säkenöivä välähdys, vaikka hän katsoikin koko ajan suoraan suvannolle. Hän astui joukon ohi hattuaan kohottaen, mutta puoleen katsomatta.

Minäkin saan Illyriasta viestejä, jotka lienevät luotettavampia kuin teidän tietonne. Itse teossa on kuningasvallan aika jo ohi Dalmatiassa niinkuin muuallakin... Kansa on sielläkin jo kyllästynyt siihen!... Ihmiset eivät siitä enää välitä!...» »Tiedänpä varsin hyvin, kuka siitä ei enää välitä», vastasi kuningatar.

Uoti lähetettiin ensi kerran eläessänsä hirtten asioissa pääkaupunkiin ja hänen poisollessansa ajettiin Martina häpiällä ja pilkalla pois huonekunnasta... Senkaltaiset olivat edesmenneet kuvat, onnelliset ja surkeat; ne vaelsivat taas ohi Martinan silmäin, missä hän unettomana makasi vähäisessä kammiossa, ullakolla. Hän kätki silmänsä pään-alusiin.

Minkä tähden ei? Hss! Näetkö? Siinä on haltija, se nukkuu. Vähän matkaa tiestä oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. Väärät juuret olivat kuin kymmenkätinen kummitus. Sen alla nukkuu haltija ... ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi Nyyri. Mitä uhrataan? Annetaan kalakukkoa ja pala voita ja piirakkaa ja ripautetaan tätä mahlaa juomiseksi. Minä annan tätä petäjän jälttää.

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät