Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Muutoin sanottiin heidän olevan hyvää sukua. Ystäväni, joka oli sen paikkakunnan herra, olisi voinut menetellä hänen kanssansa mielensä mukaan, mutta hän oli pahaksi onneksi kelpo mies, ja hän nai hänet. Tyhmä, pöllö, tomppeli! Kuinka niin, koska hän tyttöä rakasti? kysyi d'Artagnan. Odotahan, sanoi Athos.
Ropsis! siinä se makasi maassa ja tässä on minulla lakissani sen pedon höyheniä. Mutta, mitä sinä teet siellä, Liisa? *Liisa*. Katsos, miten kauniisti minun laivani purjehtii. Voi, nyt se menee virran mukaan! Ja kaikki sokuripullani, joita juuri olin tuomassa Hullista! *Frode*. Odotahan, minä otan sen pois. Ohoh, miten se lentää! Mutta älä itke, Liisa, kyllä minä sen kuitenkin saan kiinni.
Mitä sinä vastasit? En minä juuri mitään ... minä olin hullu, hassu, mieletön ... vaan nyt minä menen ja sanon hänelle heti paikalla! Kuule, Elli, miksi sinä olet niin kiihkoissasi ... mitä sinä aiot hänelle sanoa? Mitäkö! Minä tietysti sanon, etten voi häntä koskaan rakastaa ... en koskaan ... ja nyt minä menen! Odotahan nyt ... elä mene ... rauhoituhan ensin ja istu tähän tuolille.
Maija kurkotti päänsä akkunaan ja ilmoitti: Isäntä käski minut lehmänhakuun. Pytyt ovat siellä kuivamassa. Hyvä, mene vaan, sanoi emäntä. Odotahan vähän. Hän tempasi leivän hyllystä ja heläytellen suurta kuvetaskuansa kaivoi avaimien seasta veitsen, jolla viiletti pitkän kakun, ja voita päälle siliteltyään ojensi sen akkunasta Maijalle. Syö mennessäsi, ettei tule nälkä.
Olihan se kyllä alussa vähän estelevinään, vaan vaikka se ei sitä tunnusta, niin luulen, että hänkin jo ensi illasta... Etkö tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta. Tulen minä ... odotahan vain vähäisen, kunnes saan kengät jalkaan. Se on hyvä eukko, jatkoi hän yhä, kevennellen sydäntään, heidän pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen.
»Olet tehnyt oikein, viisas Arbakes. Ja tuossa on Sallustuksen talo. Jumalat sinua suojelkoot! Mutta odotahan, Arbakes miksi sinä elät niin salassa ja yksinäsi? Sanovat, että voit olla hyvinkin iloinen mikset salli minun johtaa sinua Pompeijin nautintoihin? Uskallan vakuuttaa, että tunnen ne paremmin kuin kukaan muu.»
Rakkautta minä vaadin sinulta. JOHANNES. Hävytön! Jo minä sen arvasin. Sinne hän tähtää. ANNA LIISA. Johannes! JOHANNES. No, no, minä en suutu. Niin, puhu sinä päälle vaan, minä en uhallakaan suutu. MIKKO. Suutut tai et. Se on minulle se ja sama. Mutta Anna Liisasta sinä saat luopua. Ja parasta kun teet sen ajoissa. JOHANNES. Sinunko käskystäsi? Odotahan, vaan elä pitkästy.
Mitä hän Katjushasta tahtoi, ei hän itsekään tiennyt, mutta hänestä näytti, että kun Katjusha tuli hänen huoneeseensa, hänen olisi pitänyt tehdä jotain, jota kaikki muut tämmöisissä tapauksissa tekevät, mutta jonka hän oli jättänyt tekemättä. Katjusha, odotahan, sanoi hän. Katjusha katsoi taaksensa. Mitäs nyt, sanoi hän pysähtyessään. Muuten vaan...
Voi tätä onnettomuuden kohtausta, voi tätä onnettomuuden kohtausta! Tukkaansa repien ja vaikeroiden käveli Hellmanni sinne tänne kaikissa huoneissa. Pulkkinen teki lähtöä moneen kertaan, mutta herra ei häntä päästänyt. Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekään kiirettä ... odotahan nyt, elähän mene! Istu siihen tuolille!
Odotahan vähän, jatkoi vanhus, vielä kerran punniten kultakimpaletta peukalon ja keskisormensa välissä. Paljonkohan tämä kappale voi painaa? Noin yhdeksänkymmentä tukaattia. Tahdotko myydä sen minulle? Miksen. Mitä eno siitä maksaisi? Sinä et voi sille laskea samaa arvoa kuin leimatulle rahalle. Annan sinulle kolmesataa riksiä, jos se on oikeaa kultaa. Eno laskee leikkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät