Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta odotahan, minä annan niille roistoille läksytyksen, jonka tulevat kuolinpäiväänsä asti muistamaan. Näin sanoen pisti vouti väkipyssynsä raskaan piipun luukusta ulos ja tähtäsi hyvin huolellisesti, kohotti sytyttimen ja laukaisi. Pyssy laukesi pamahtaen ja sen salama valaisi koko talon ja sen läheisen ympäristön.
Hän sanoi minua teeskentelijäksi ja petturiksi, soimasi minun kosineen häntä rahojen tähden, sanoi halveksivansa minua, kielsi minua tuon koommin tulemasta hänen näkyviinsä, ja mitä kaikkea hän lieneekään lausunut. Uh uh! BLOM. No, kaikkia kuulla pitää! Mutta odotahan! Missä hän on nyt? Kyllä minä hänelle lakia luen, minä!
"Tulkaa, tulkaa joutuun, Lazare setä! Oi, rakasta Babet raukkaani!" Ja minä ryntäsin alas tietä myöten sellaista vauhtia että olin vähällä taittaa niskani. Työmiehet, jotka olivat nousseet seisomaan, nauroivat nähdessään minun juoksevan. Lazare setä ei voinut seurata minua, vaan heilutti epätoivoissaan keppiään. "Jean, hiidessä!" huusi hän, "odotahan! Minä en tahdo tulla viimeiseksi."
Minä en anna enää kauemmin jatkua tällä tavalla, minä en salli, että minua yhä vaan kohdellaan kuin järjetöntä lasta!... Saavat jo minun puolestani olla lapsenkengät loppuun kulutetut. No, pian sinä jo siitä pääset!... Odotahan nyt, kun ensin olet päässyt edeskin ... ja pian tuosta emäntäkin menee uusiin naimisiin... Kyllä sinun vuorosi sitte tulee!
Odotahan nyt, Matti ... elähän nyt semmoista kyytiä ... kun olisi otettu hevonen ... olisihan se joutanut... Mikäs tässä on jalan kävellessä ... tässähän tämä menee, kun on mennyt tähänkin asti. Kyllä kai tämä menee ... vaikka ei taitaisi sinunkaan kantapääsi enää hyvin kävelyä kaivata. Totta kai tässä kävellä pitää, ei kai taival istumallakaan kulu...
Salavihkaa katselee hän neitoseen... Mitä miettineekin hän? Hyvää, rehellistä ei se ainakaan ole. Aavistamatta hänen salaisia tuumiaan, istuu viaton impi värähtämättä paikallaan, yhäti surumielisenä alas tuijottaen. Vaan mitä elämää on tuolla takimaisessa tummemmassa hattarassa? Mitä on tuo oikeastaan? Odotahan. Jo rupeaa se selviämään. Aivan on, kuni istuttaisin siinä oikeutta.
Näetkös, kun minä olen vähän humalassa ja teen jotakin, niin en muista sitä ollenkaan selvänä ollessani, ja kun olen selvällä päällä ja teen jotakin, niin en muista mitään, kun olen päissäni. Mutta odotahan; vähän aikaa, minä menen kauppapuotiin ja kun tulen takaisin, niin sanon heti, missä laatikko on."
Mutta yht'äkkiä oli hän sukkelana kuin kärppä laattialla, ja ennenkuin isä tiesi asiastakaan, juoksi hän jo vahtihuoneen vieressä olevaan aituukseen. Isä, joka oli nauranut niin että vedet olivat silmissä, meni hänen jälessään. Etpä saa mua kiinni, isä riemuitsi lapsi. Odotahan vaan, kyllä sinut saan. Koeta sitten jatkoi Anna, samalla kun hän yhä väisti isän kurotettuja käsiä.
Isäntä ei tahtonut tarjota hänelle ryyppyä, hän vain käveli muristen: "Onko minulla sitä muka niin liiaksi, että voisin juottaa kelle hyvänsä mieronkiertäjälle?" Se oli pääpirulle mieleen. Ja pikku piru ylvästellen sanoi: "Ei siinä vielä kaikki ole. Odotahan, kyllä vielä tulee parempaa."
"Kuule", sanoi hän, "sinä voit todellakin pidättää meitä tässä hetkisen. Mutta et kauan. Jos väistyt, saat pitää henkesi. Jollet väisty, annan ensin nylkeä sinut elävältä ja sitten seivästää." Hän nosti tulisoihtua koettaen keksiä jotakin heikkoa kohtaa. "Takaisin", huusi Valerius. "Ammu, ystävä!" Jousen jänne helähti, ja nuoli napsahti ratsumiehen kypärään. "Odotahan", huusi tämä peräytyen.
Päivän Sana
Muut Etsivät