Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
*Rosmer*. Hyvää huomenta, Rebekka. *Rebekka*. Hyvää huomenta ystäväni. *Rosmer*. Menen. *Rebekka*. Niin, ilma onkin niin kaunis. *Rosmer*. Sinä et käynyt aamulla luonani. *Rebekka*. En, en käynyt. En tänään. *Rosmer*. Etkö aijo toistekkaan tulla? *Rebekka*. Ooh en minä nyt vielä tiedä. *Rosmer*. Onko tullut mitään minulle? *Rebekka*. «Isänmaa» on tullut. *Rosmer*. «Isänmaa» !
Se on vaan teidän hyvä sydämmenne, joka silloin puhuu. Kun näette kuinka sorrettu ja poljettu minä olen, niin teidän ritarillinen luonteenne siitä kärsii ja te tahdotte minua lohduttaa. Mutta sallikaa minun kumminkin teitä kiittää hyvästä aikomuksestanne. Kiitos, herra pastori. Pölkkynen. Ooh, hyvä neiti, minun puoleltanihan se vasta kiitos on.
"Minä en ole velvollinen tottelemaan Tiikerikatin käskyjä", Kivisydän vihastuen vastasi, "minä vihaan kavaltamista enkä ole salliva punaihoisten täyttää murhaavia aikomuksiansa". "Ooh!" huudahti ensimmäinen päälliköistä. "Tiikerikatti tahtoo, että valkoihoisten päänahka on heiltä otettava".
MARGARETA. Tämä kantakoon siis murhettanne, muistaissanne kuvaa toisesta Numantiasta. KARIN. Mutta kiivaasti liehtoo rintanne, mun isäni. Te voitte pahoin! CONON. Ooh ei vaaraa! Tunnenpa vaan kuuman janon ja joisin vaihka verta, Moskoviitan verta. Taluta minua, likka, tuonne lähteelle; hämmentäähän näköäni verinen, verinen hämärä. Ah olisin nyt kymmenen vuotta nuorempi! Osota minulle polku.
ROUVA TALLQVIST. Te säikytitte sen pois. HERRA ORELL. Ooh, ooh, ooh ! ROUVA TALLQVIST. Pian, pian, tuokaa vettä, hän pyörtyy. NEITI T
"Ooh, en luule hänen siitä kuolevan". Oli sekä kipua että katkeruutta hänen vihasessa äänessään ja aloin aavistaa, että oli paljon syvempi juopa näiden kahden välillä, kuin ensin olin luullut. Ei kumminkaan muutamaan aikaan tapahtunut mitään, joka olisi saattanut sen salavihan, jota he kantoivat, puhkeamaan näkyviin.
Olivathan he olleet hänelle ensin hävyttömiä, mutta sitä tietysti eivät kenellekään kertoneet. Miksi uskoivat kaikki heitä? Miksi ei kukaan tullut kysymään häneltä asian oikeata laitaa? Ooh, ihmiset olivat niin pahoja, niin hirveän pahoja. Hän puhkesi itkuun ja tunsi helpoitusta. Vieläkin hän näki selvästi edessään noiden rouvien inhottavat kasvot.
Sinä kuulut olevan naimisissa? hän kysyi. Olen. Mikä sinun nimesi nyt onkaan? Liisi ? Reijola. Aivan oikein. Liisi Reijola. Miehesi on ? Asijoitsia. Niin, niin olenhan sen kuullut. Minä en ole muuttanut nimeä. Olen yhä edelleen Agnes Werther. Noo, sinulla tietysti on lapsiakin. Kuinka monta? Kolme. Ooh! Poikiako ovat vai tyttöjä? Kaksi tyttöä, yksi poika.
*Rosmer*. Ooh ininä en enää usko, että kykenen muuttamaan ihmisiä. Minä en usko enää itseeni missään asiassa. Minä en usko itseeni enkä sinuun. *Rebekka*. Kuinka sitte luulet voivasi elää? *Rosmer*. Niin, sitä en itsekkään ymmärrä. Minä en käsitä sitä. Minä en luule että voinkaan. Enkä minä tiedä mitään asiaa koko maailmassa, jonka hyväksi kannattaisikaan elää.
Tahdot, mielet pyrkien eteenpäin ylöspäin, kukin oman luontonsa määräämää tietä. Ei minun kauttani. *Rebekka*. Ei ? Ei sinun kauttasi! *Rosmer*. Eikä minua vartenkaan. *Rebekka*. Oi Rosmer, elä anna tuollaisen epäilyksen herätä mielessäsi. *Rosmer*. Onnen, rakas Rebekka onnen ensi ehto on tyyni, iloisa, varma viattomuuden tunto. Niin, viattomuus . *Rosmer*. Ooh, sen puutetta et sinä käsitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät