Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Sillä hetkellä ei käynyt enää ryhtyminen ajopuuhiin, vaan tehtiin nuotio tavalliseen tapaan. Monta tuntia ennen päivännousua Taneli herätti pojat, hän oli jo kiskonut koko joukon päreitä tervaksista tulisoihtuja tehdäkseen. "Pojat, lähdetään nyt liikkeelle, sillä meidän pitää ennen päivän tuloa kulkea se matka, minkä ilvekset ovat juosseet yöllä, jotta voimme ne tavoittaa päivällä."
Aurinko punoitti vielä taivaan rannalla, kun puiden välistä näimme allamme pienen salojärven ja sen vastakkaisella rannalla talon, josta kohosi pari savupatsasta korkealle ilmaan. Lähemmin tarkastellessamme huomasimme pihan avonaiset sivut suljetuiksi korkeilla hirsivarustuksilla. Keskellä pihaa paloi suuri nuotio, jonka ääressä istuskeli joukko miehiä.
Tarkemmin mietittyään hän kuitenkin otti pyssyn mukaansa, sillä eihän voinut tietää, mitä metsässä voisi sattua. Niin miehet lähtivät karhunkierrokselle. Perille tultuaan he huomasivat, että oli liian myöhä enää sinä päivänä ryhtyä otusta hätyyttämään, jonka vuoksi he valmistivat yönviettopaikan. Lumihangelle levitettiin havuja ja nuotio levitti lämpöään.
Kun nuotio leimusi ja molemmat matkamiehet olivat heittäytyneet pitkäkseen, kertoi Pekka mitä Oslon kauppias oli hänelle sanonut simpukoista, millaisen saaliin hän oli täällä koonnut ja miten paljon hän oli kauppiaalta saanut tälle lähettämistään helmistä. "Niistä rahoista ei ole enää paljoa jäljellä, sen vuoksi lähdin tänne.
Nauriita kylvettiin myöhempinäkin aikoina pieniin palaneisiin paikkoihin, missä suomalaisilla oli metsässä ollut nuotio, ja muutamina vuosina ne antoivat runsaan sadon, suuria, pyöreitä litteitä juurikkaita, joiden suurin osa kasvoi maanpinnan yläpuolella.
Kuu taas oli mennyt pilveen, ja oli niin pilkkoisen pimeä, että luulin voivani tarkastaa lähempää joutumatta huomatuksi. Minä kulin varpaillani majan akkunan luo ja tirkistin sisään. Siitä, mitä näin tyynnyin isosti. Vanhan-aikaisessa maalaistakassa loimusi nuotio, ja sen ääressä istui tavattoman kaunis nuori mies, joka luki paksua kirjaa.
Antin nuotio paloi kirkkaasti, kun vakoilevat metsämiehet melkein samaan aikaan saapuivat yöpymispaikalle. Pekka oli yhdyttänyt pienen sarvasparven, niiden tullessa virralle juomaan, ja yhden niistä hän toi mukanaan. Sarvaan nähtyään hänen kumppaninsa vetivät suunsa tyytyväiseen hymyyn, ja Taneli lupasi siitä keittää keiton, jonka vertaista pojat eivät ennen olleet maistaneet.
Ja tuo suuri lämpö leimusi kuin valtava nuotio Olavin ympärillä, niin että hän tunsi jäykistyneiden jäseniensä jälleen sulavan ja sydänalansa lämpenevän. »Kuinka hyvä sinä oletkaan, Kyllikki!» sanoi hän kimaltelevin silmin. »Sinä olet minulle kaikki kaikessa ilman sinua minä hukun. Kunpa minä vaan tietäisin yhden asian?» »Minkä...? Sano se, Olavi!»
Huone, johon tulimme, oli sangen suuri, vaan hyvin yksinkertaisesti sisustettu. Siinä oli hopeanharmajat seinäpaperit ja taivaansininen katto, jonka keskellä oli kultainen keisarillinen kotka pitäen ukonnuolta. Vaikka ilma oli lämmin, niin paloi kuitenkin suuri nuotio takassa, ja ilma oli kuumuudesta raskas ja aloe-tuoksusta.
Vaan siinä seistessäni oven edessä näin jotain, joka sai minut vielä enemmän hämilleni. Olen jo sanonut, että maja oli aivan luhistumaisillaan. Seinät olivat niin hatarat, että joka paikasta kiilui valo sisältä, ja ovessa saranain puolella oli suuri rako, josta näin seisontapaikaltani majan perälle saakka, jossa nuotio paloi.
Päivän Sana
Muut Etsivät