Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Notarius arvelee, että minä oppisin kotiopettajattareksi; niin, se on kanssa hyvä tulla kotiopettajattareksi, ja se kai minusta sentäänkin tulee. "Senvuoksi on minulla nyt nuo kaikki kirjat, tuo sanakirja, tuo maailmanhistoria naisille Angelini.
Ateria oli valmisna ja jokseenkin pian päättynyt, vaikka luutnantti asetettiin notariuksen ja rouvan väliin, sillä siinä oli paras paikka. Berndtsson johti puheen viisaasti musiikiin, ja rouva vakuutti, että Emili soittaisi aterian loputtua. Kävi niin. Vanha klaveeri avattiin ja notarius tomutti hiukan sitä, puhaltamalla kieliä, ja Emilin täytyi istuutua.
Teidän tuli yhdistää signora Rosina ja minut tänä yönä parturi Figaron luona; mutta me olemme katsoneet tätä huonetta soveliaammaksi syistä, jotka saatte kuulla. Onko teillä meidän kontrahtimme? NOTARIUS. Minulla on siis kunnia puhua hänen excellensinsä herra kreivi Almavivan kanssa? FIGARO. Niin aivan. Jos hän tämän vuoksi on antanut minulle kaksois-avaimensa...
Luutnantti sai nimittäin erään niitä topografillisia selityksiä, jotka ovat niin auttamattomasti valaisevat, joll'ei nimittäin niitä koskaan tarvitse seurata. Nyt taasen oli tuo epäiltävä asia. Notarius oli peloillansa "kanasestansa", kuni jalokivestä, ja pelkäsi ryöväriä jokaisessa ihmisessä, joka kysyi tietä.
Mutta minä unhotan vallan, että meillä on vieraita, sanoi hän vihdoin, rientäen ulos. Notarius istui, katseensa jäykästi lattiaan kiintyneenä ja hän hypähti, Berndtsson^in kysyessä: Kuinka on sen laita? Ukko katsahti ylös ja tunsi taasen jotakin, joka antoi luottamuksen Berndtsson'in sanaan. On huonosti, hyvä luutnanttini. Kuinka niin? puhukaa! sanoi nuorukainen innokkaasti.
Niin, nähkääs luutnantti, toisti ukko, pelon alaisesti katsoen oveen päin. Niin, nähkääs luutnantti, äitillä, joka on kaikessa nyt vähän väärin Emiliä kohtaan. Niin, minä tunnen historian alun. Gyllensvingel... Niin ... vai niin, niin, sitten tietää luutnantti kaikki tyyni. En, en kaikkea, paras notarius; minä arvaan... Mitä? Että te... Että minä ... mitä sitten?
Ho, nyt on suru poissa, äitiseni, sanoi notarius, minä en välitä vähääkään Emilistä; hän saa olla siellä kuin hän on, äiti, ja me vanhat saamme huvitella itseksemme. Niin, sen sinä sanot, joka et tee kortta ristiin perheen hyväksi ... niin Jumala nähköön, sillä en minä tarkoita mitään pahaa, sillä sinä raukka olet niin kivulloinen, ett'et sinä juuri mitään jaksa.
Me toivomme, että notarius tulee paremmaksi, virkahti luutnantti. Niin, jos niin hyvin olisi, mutta Emili on kyllä lyönyt naulan hänen ruumis-arkkuunsa.
Hm, ei suinkaan; se ei ole mitään... Niin, sen tiesin edeltä käsin. Ei mitään, jatkoi notarius, ei mitään vähempää kuin eräs testamentti, joka on jätettävä kuninkaalliseen hovioikeuteen ja se kyllä maksaa itsensä ... se kyllä maksaa itsensä. Vai niin, mutta, jos Jumala on hyvä, niin saattaa pappikin siitä puhua... Noh? Niin, näes, minä istun kamarissani enkä tee juuri mitään.
Rouva Blomros tyhjensi koko sappivarastonsa Emilin yli, eikä hän ollut lopettanut, notariuksen sisään astuessa. Tuo pieni suu vieläpä näytti pienemmältä kuin ennen, hänen laihat kasvonsa laihemmilta ja kelmeimmiltä. Tunnetko vielä vierastamme? kysyi rouva. Notarius lähestyi ja sydämellistä iloa osoittava valo leveni hänen kasvoillensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät