Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
BAZIL. Enkö minä sanonut teille, tohtori, että se oli kreivi itse? BARTHOLO. Mitä se minuun koskee? Hupainen avioliitto! Missä todistukset ovat? NOTARIUS. Siitä ei puutu mitään. Minulla on täällä nämät molemmat herrat todistajina. BARTHOLO. Kuinka, Bazil! oletteko te kirjoittanut alle? BAZIL. Mitäs tehdä? Tuolla kirotulla miehellä on aina taskut täynnä vastustamattomia argumenttejä.
Notarius kyllä tiesi, että viskaalin poika kosii sitä neitiä, mutta sen hän ei tuntenut estävän tekemästä pintapuolista tuttavuutta. Niinpä hän, punoen tummia hyvin kiertyneitä viiksiään, istui akkunan toisen posken kohdalla olevalle istuimelle, missä toisen posken kohdalla olevalla istuimella neiti istui.
Kuulkaas, notarius, lausui Berndtsson, te saatatte tehdä minulle erään palveluksen. Kyllä, kernaasti. Mainitkaa minut Emilille ... ainoastaan mainitkaa minut, minä tahdon, että hän muistaa minut. Niin, sen hän kyllä tekee; niin sen hän tekee, se on varmaa, oli notariuksen vastaus. Hyvästi, luutnantti Berndtsson, hyvästi. Tuo pieni mies kulki pois; ja Berndtsson meni vihdoinkin kotiin.
Minun sydämeni on niin täynnä, että kosto ei voi saada siinä sijaa. Seitsemäs kohtaus. FIGARO. Armollinen herra, se on meidän notariuksemme. KREIVI. Ja ystävä Bazil hänen kanssansa! BAZIL. Ah! mitä näen? FIGARO. No! mistä sattumuksesta meidän ystävämme?... BAZIL. Mistä sattumuksesta, hyvät herrat?... NOTARIUS. Nämätkö ovat vihittävät? KREIVI. Niin, herra.
Oi, Herra Jumala, että tuli elää tuokin suru... Hi hi hi! minä en voi muuta kuin nauraa, niin kummastuneilta näytätte te. Kaikessa ei notariuksen murhepuku näkynyt sopivan hänen iloisille kasvoillensa. Notarius oli elähtävä, hilpeä ja kensti, paitsi silloinkuin hän puhui äiti vainajasta. Tänäpänä kahdeksan päivää sitten haudattiin Adolf Fredrikin luo ja hänellä oli omat kellot, äiti paralla.
Mutta piispan notarius istuessaan talon neidin rinnalla, jonka pyöreitä kasvoja punasi kahdeksantoista kesämarjan hohtavat, herttaiset veret, tunsi olevan velvollisuutensa kohottaa toveriaan siitä haudasta mihin tämän yleinen alakuloisuus oli melkein painanut. Kauan hän kuitenkin mietti sitä mistä hän lähtisi sillä sama tukehdus vaivasi häntä kun muitakin.
Sitä en minä käsitä", jatkoi hän hymyillen, "ja mitä teen minä tuolla kaikella muulla, kuin minä opin?" Hän nyökäytti tuota kaunista päätänsä. "Niin niin, ja sentäänkin olen minä vallan tavattomasti ahkera, sanoo notarius; niin niin, se on niin hauskaa mutta miksi on se hauskaa?" "Niin" alkoi hän. vetäen syvän huokauksen "se on kuitenkin hänen tähtensä.
Niin, jotain hauskaa tulee hänellä olla, äiti paralla; nyt ei hänellä ole sinuakaan toruttavana, kanaseni; sinä pakenit tuota mies-ilkiötä. Mutta, Jumalani, ennenkuin minä ehdin kotiin, niin nyt on äiti levoton. Hyvästi sinulle, kanaseni! Näin sanoen poistui notarius.
Kyllä niin, mutta, kanaseni, isällä, hänellä on net kyllä; sillä kas, kun ei hän tiedä, missä sinä olet ja hän sitäpaitsi nyt on sidottu, niin ei taida siinä mitään pahaa olla, että isä ottaa sellaisia. Niin sanoen veti notarius auki erään paperikäärön ja antoi Emilille erään käärityn paperiarkin. Hm, minulla ei ole silmälasia. Onko se tuossa? Ei, se on muuan kirjoitus raastupa-oikeuteen.
Ha, ha, ha! armollinen herra! he ovat samaa sukua. NOTARIUS. Mutta, hyvät herrat, minä en enää ymmärrä mitään tästä. Eikö heitä ole kaksi neitoa, joilla on sama nimi? FIGARO. Ei, herra, heitä ei ole kuin yksi. Ja minä, joka vein heiltä tikapuut pois, jotta avioliitto olisi varmempi! Ah! minä olen saattanut itseni perikatoon huolettomuuden kautta. FIGARO. Järjettömyyden kautta.
Päivän Sana
Muut Etsivät