Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Siihen oli erityinen syy. Tuomarin Alice oli suostunut vaihtamaan toivotun ja odotetun aatelisnimensä koruttomaksi Kaukoseksi. Tähän hänellä oli kaksikin syytä: apteekkari kyllästyneenä viimein odottelemiseen oli alkanut lämmittää rovastin Sigridiä, ja nimismiehellä oli ruvennut liian usein olemaan asiaa forstmestarille. Kihlaus julkaistiin nyt pidoissa.
Nimismiehellä oli hyvä miekka sivulla, ja minun teki mieli siepata se ja pistää hänet tuonelaan, mutta keksin kuitenkin toisen keinon ja sanoin Matille: "Ole sinä täällä niin kauan kuin minä käyn ostamassa lapsilles vehnäleipää". Pistäyin venäläisten joukkoon ja jätin sekä rahat että saappaat puotiin. Sitten eräästä kadun-kulmasta näin kuinka minua etsittiin.
Ellalta ei tullut siihen vastattua muuta kuin katsellen sivuillensa: »Täällä on sellainen siivo, ettei tahdo kulkemaan päästä.» Aivan kuin hän olisi tahtonut saada nimismiehen huomion kiinnitetyksi akkaväen puuhiin. Huolimatta siitä sanoi Grönberg. »Oletpa kotona. Pane vaatetta päällesi ja lähde minun mukaani.» »Mihin nyt?» »Sinne meille vaan.» »Mitä nimismiehellä nyt...?»
Riitajutut vastapuolten välillä niissä sukeusivat usein niin sekaviksi, että nimismiehellä piti olla kärsivällisyyttä niitä selvitellessä. Grönbergin kärsivällisyys oli usein aivan ihmeteltävä. Jos joku hätääntynyt velallinen onnistui saamaan kuvernööriltä kiellon jo kuulutetun huutokaupan pitämistä vastaan, piti Grönberg sellaisen määräyksen aina pyhänä.
Oli puhunut forstmestarille, joka puolestaan oli suostunut, semminkin kun nimismies oli käynyt kumartamassa kruununvoudinvirkaa ja saanut hyviä toiveita. Esterinkin suhteen nimismiehellä oli hyvät toiveet, sillä forstmestari puolestaan oli varma, Esterin nyt luovuttua lapsellisista houreistaan. »Hän on kuin sula vaha», oli forstmestari sanonut.
Kuulehan, Lauri, entä nuo toverisi tuolla kiviröykkiössä...? Hoh, mitäkö miehiä ovat? Poikanulikoita, jotka varastivat nauriita siihen aikaan, kun me kasakoita nujersimme. Mutta he ovat sukuunsa, ja jollakinhan pitää elää. Entä nuo kaikki valinkauhat ja painimet ja muut semmoiset myönnä, mies, että se on ammattia, johon nimismiehellä ehkä olisi syytä sekaantua.
Synkeänä, kapinoiden velvollisuuksiansa vastaan ajoi hän kumppanilleen sanaakaan puhumatta. Mutta tämäpä katkaisi äänettömyyden: »Kuinka monta toimitusta herra nimismiehellä on tänä päivänä?» Viisihän niitä oli, kolme ulosmittausta ja kaksi huutokauppaa. »Sinne Siikalahden kyläänkö nyt ensimmäisenä ajetaan?» »Sinne.» Puhe ei tahtonut sujua.
Kauwan sai lempeä ja anteeksi antawa waimo lohdutella murtunutta miestänsä, ennenkuin tämä woi wähänkään rauhoittua. Pyhänseudun waimonsa kanssa puheltuansa ja yön lewähdettyänsä oli hän kuitenkin jo paljon lewollisemmalla mielellä. Näin oliwat asiat Heikin yksinkertaisessa kodissa, mutta kuinka paljon toisin oliwatkaan ne nimismiehellä.
"Sekö, jonka Kataja-ahon Jaakko varasti?" "Sekö lienee vai mikä, vaan kyllä nimismiehellä oli ihan tuon näköinen." "Olkaa hupsimatta", sanoi Olkkolan isäntä. "Kyllähän sen Jaakko olisi sinne heittänyt!" "Katsotaanpas, onko siinä vielä rahaakin." "Mies!
Hänen silmänsä paloivat. Mitä se olisi? hän kysyi ja suuntasi kulkunsa omaan huoneeseensa. Rikberg asettui ison piirongin eteen, nojaten sitä vasten kuin sattumalta. Hän tiesi kirveen olevan piirongissa. Jos herra nimismiehellä olisi aikaa, asiani on hiukan pitkänlainen, selitti Rikberg. Eikö sitä voi jättää huomiseen? kysyi Arnold hermostuneesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät