Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Paavin istuimelle oli juuri noussut Hadrianus IV:nen nimellä kardinaali Nikolaus Albanolainen, joka äsken oli Ruotsissa pitänyt Linköpingin kokouksen ja Norjaan asettanut arkkipiispan. Hänelle Fredrik antoi kiinni otattamansa Arnold Brescialaisen. Tämä onneton haaveksija sidottiin jo samana yönä polttoroviolle, joka aamun koitteessa sytytettiin.
Sitä merkillisempi on siis, että kuitenkin se teos, joka yleisesti myönnetään hänen tositaiteellisimmaksi, "Kuninkaan-alut", syntyi juuri siihen aikaan kuin runoilijan olot olivat mitä ahtaammalla. Ilmestyypä tässä draamassakin kerran se katkeruus, joka silloin täytti runoilijan mielen, ja sen Nikolaus piispa lausuu viimeisissä säkeissään.
NIKOLAUS PIISPA. Kaikki he pelkäävät; sen uskallan vannoa! Tuolla pöydällä on iso kirja, sinetti päällä; anna se minulle. PIETARI.
Jos minulla olisi poika, joka voisi ottaa koko tuon suuren perinnön minun jälkeeni! Jaarli jos teillä olisi poika? SKULE JAARLI. Minulla ei ole. NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia. Ja on kuninkaaksi syntynyt. Jaarli joll'ei hän olisikaan. SKULE JAARLI. Onpa hän sen todistanut; raudan-kannanta NIKOLAUS PIISPA. Ja joll'ei hän olisikaan huolimatta raudan-kannannasta?
Tämä laski jalkansa tuomiokirkon ensi portaalle juuri samassa kuin Adrian Bubenbergilainen, ylimysten johtaja, sille astui. Taistelun täytyi alkaa. Nikolaus Diesbachilainen. Tässä taistelussa kolme henkilöä näytti ryhtyvän pääosia toimittamaan. Toisella puolen Kistler ja Hohenlock, edustaen rahvaan itsevaltaa; toisella taas Adrian Bubenberg, aatelisen vastarinnan arvokas edustaja.
HOOKON. Kovasti olette kaiken aikaa minua vastustanut; mutta nyt se olkoon unohdettu ja anteeksi annettu; kuolema pyyhkäisee puhtaaksi suurimmankin rätingin. NIKOLAUS PIISPA. Se helpotti! Oi, kuinka kuninkaan laupeus on ihmeellisen suuri! Herra, mitä tänä iltana olette tehnyt vanhaa syntistä kohtaan, olkoon se kymmenkertaisesti
Ja enkelit, ne rauhaa Laps armaan suojaavat; Myös Herra, pikku Hookon, Ja äitis valvovat. Isä! Oi, kuinka olen huokaillut ja ikävöinyt tätä yhtymistä! SKULE HERTTUA. Jumalan rauha kanssasi, Margareta. Missä kuningas on? MARGARETA. Nikolaus piispan luona. SKULE HERTTUA. Hm no, sitten saapunee hän pian tänne.
NIKOLAUS PIISPA. Se on oleva teidän vallassanne tehdä hänet jälleen luottavaiseksi. Ennen kuin täältä erkanen, sanon minä teille, missä Trond papin kirje on löydettävänä. Nyt kuningas tulee tulisoittojen valossa ja seurueen keralla katua ylöspäin. NIKOLAUS PIISPA. Hän olkoon terve tullut. Ne, jotka ensiksi ovat mainitut, tahtoisin kernaasti saada hirteen, jos vaan niin sopii.
NIKOLAUS PIISPA. Varmaan se niin on; ei ole mitään hätää, kun eivät vaan herkene rukoilemasta tuolla sisällä. Hyvästi, lähde heti kirjeen kanssa. PIETARI. Eikö minun ensin pidä ? NIKOLAUS PIISPA. Ei, mene; minä en pelkää olla yksin. NIKOLAUS PIISPA. Taivaalliset kellot, niin, sellaista on niin helppo sanoa, kun seisoo kahdella terveellä jalallaan. Niin paljon tekemättä!
Hän matkusti Tuomas Becketin haudalle ja jäi sitte Englantiin kuolemaansa saakka. SKULE JAARLI. Hän lähti maasta, sanotte te! Silloin hän varmaan on lapsen vaihtanut ja peljännyt Birkebeinien kostoa. NIKOLAUS PIISPA. Taikka on hän ollut vaihtamatta, ja peljännyt minun kostoani. SKULE JAARLI. Kumpaako te uskotte? NIKOLAUS PIISPA. Kumpainenkin on yhtä mahdollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät