Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
HOOKON. Jättäkäämme sikseen; mutta minun täytyy sanoa, että minua suuresti kummastuttaa. Te kutsutte minut tänne saadaksenne minun anteeksi antamukseni, ja kuitenkin valmistatte minulle tämmöisen yhtymisen. NIKOLAUS PIISPA. Yhtymisen, herra? SKULE HERTTUA. Kuningas tarkoittaa minua.
Onpa häntä kaikissa seurannut ihmeteltävä onni, miksi siis ei sekin, että hän lapsena otetaan köyhän mökkiläisen majasta ja lasketaan kuninkaan lapsen kätkyeesen NIKOLAUS PIISPA. Samalla kuin koko kansa uskoo häntä kuninkaan pojaksi SKULE JAARLI. Samalla kuin hän itse sen uskoo, piispa, se on suurin onni, se on väkevyyden vyö! Ei kukaan ole siinä hänen vertaisensa.
SKULE JAARLI. Te ette tahdo pitää häntä kuninkaan kartanossa? HOOKON. Hän on minulle liian rakas, jaarli; kuningas ei saa pitää luonansa ketään, joka on hänelle liian rakas, kuninkaan täytyy toimia kädet vapaina, olla yksinänsä, eikä ohjattuna, viekoteltuna. Se oli minun neuvoni, tämä kuninkaan äidistä Ingasta. NIKOLAUS PIISPA. Minä tunsin teidät kohta neuvostanne.
HOOKON. Hyvä. Sitten saamme itse asian suorittaa! Kuningas! veritöitä tulee molemmin puolin! HOOKON. Olkoon menneeksi; rangaistus on kuitenkin tapahtuva. SKULE JAARLI. Se ei ole tapahtuva! Se ei voi tapahtua! NIKOLAUS PIISPA. Ei, jaarli on oikeassa. HOOKON. Ja niin sanotte te, kunnian-arvoisa herra? NIKOLAUS PIISPA. Antero Skjaldarband on ottanut ristin merkin.
Kun meitä käskettiin huoneesen, katso! siellä näimme soturi Martin'in, niinkuin ennen Jenassa; ja hänen kanssansa olivat Filip Melancthon, Justus Jonas, Nikolaus Amsdorf ja T:ri Augustinus Schurf, jotka kertoivat hänelle, mitä Wittenbergissä oli tapahtunut hänen poissa ollessaan. Hän tervehti meitä, osoitti nauraen sormellansa ja sanoi: 'tämä on Filip Melancthon, josta minä puhuin teille."
Tuskallinen nykäys pudistutti koko hänen ruumistansa. Veri purskahti virtana suusta. Hän horjui, ponnisti hetken vastaan, sai vielä huutaneeksi: "eläköön Bern!"... Ja, ikäänkuin hänen sielunsa olisi lentänyt pois, saattamaan tätä viimeistä toivotusta taivaasen, hän kaatui. Nikolaus von Diesbach oli kuollut.
Minun Johannulukseni kiittää sinua, kunnon Nikolaus, kalistimesta, josta hän riemuitsee ja iloitsee mahdottomasti." "Minä olen alkanut kirjoittaa jotakin Turkin sodasta, josta työstäni, toivoakseni, lienee joku hyöty." "Pikku tyttäreni on kuollut; rakastettu pikku Elisabet.
NIKOLAUS PIISPA. Ja kenties hän ei sittenkään ole kuninkaaksi syntynyt. Trond papin tunnustus missä se on? NIKOLAUS PIISPA. Hän lähetti sen minulle Englannista ennen kuolemaansa; en tiedä kenen kanssa, enkä minä ole sitä saanut. SKULE JAARLI. Mutta se on löydettävä! NIKOLAUS PIISPA. Sen minä varmaan ja lujasti uskon. SKULE JAARLI. Ja jos sen löydätte, annatteko sen minun käsiini?
Ja mitä te tekisitte, herra piispa? NIKOLAUS PIISPA. Elkää minusta puhuko; minun toimenani tässä maassa on rakentaa kuninkaan-istuimia, eikä istua siellä ylhäällä kansaa ja valtakuntaa hallitsemassa. Selittäkää minulle yksi asia, kunnian-arvoisa herra; mutta selittäkää minulle aivan totuuden mukaan. Miksi käy Hookon niin järkähtämättömästi suoraa tietä?
Niin, sano minulle; Pietari, Antero Skjalderbandin poika, kaikki puhuvat hänestä niin hyvää SIRA VILJAM. Hän on varmaan viatoin sielu. NIKOLAUS PIISPA. Pietari, sinun pitää valvoman minun luonani siksi kuin kuningas taikka herttua tulee. Menkää ulos toiset siksi, mutta olkaa saatavissa. Pietari! Herra? NIKOLAUS PIISPA. Oletko koskaan nähnyt vanhan miehen kuolevan? PIETARI. En koskaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät