Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Niinpä hän heitti sen sikseen ja alkoi sen sijaan hiljalleen laulella: Minä seison kukkulalla, ennen auringon laskemaa, Näimpä siellä oman kullan meren rannalla istuvan. Auringon alentuessa tuli Reeta niityltä ja pieni karja ammuen perästä. Viija oli tehnyt siihen tauspellolle lastuista savun ja vei maitoastiat vastuukseen.
Poikkesin vaan niityltä tullessani taloon. Mitenkäs täällä jaksetaan? Vieläkö on Sampan jalka kipeänä? Vielähän se on. Vai vielä. Onkos muut joukot kotona? Ei ole. Tätikin meni aamupäivällä niitylle katsomaan työväkeä. Vai niin. Paha kun sattui särkemään jalkansa työajan edellä. Lienee sillä ikävä. Luultavasti.
Antaahan kumminkin olla huomiseen sen muuton, liestytteli emäntä. No olkoon huomiseen, vaan siitä ei ollenkaan sivu, teki Malinen määräyksen. Hän lähti takaisin työväkensä luokse. Ruispellon piennarta kulkiessaan seisattui hän katsomaan, joko on minkäkokoinen jyvä tähkässä. Niityltä kuului heinänkorjaajien iloista melua.
Tiesin, että hän tulee ja ottaa iloiten vastaan, minkä minä iloiten annan, en tiedä, milloin, hän voi tulla milloin hyvänsä, siksi täytyy tämän kaiken aina lamppuna palaa kukkakimppu kuvan alla olkoon aina valmis ja aina tuores, joka aamu sama ja joka aamu uusi, jossa on kaikki kukkaset keväiseltä niityltä, kaikki toivot tulevasta ja kaikki muistot menneestä: hänelle pyhitetyt lapsen näyt, pojan haaveet, oudot linnut, ruskea elukka tuossa hernemaassa, valkoiset tytöt ja punaiset, Taaton Täti, Satu-Anni, Kenoveeva ja kesy hirvi, Johanna, kurjet ja joutsenet ja että olen saanut takaisin vanhat ihanteet ja omistanut uusia, ollut itselleni uskollinen ja kuinka mielestäni niiden kera kohosin ja kirkastuin, ylenin ansiokkaaksi ja arvokkaaksi sille, jota palvelen nuorukaisen lupaukset ja saavutukset, taistelut ja voitot kaikki nämä tapaukset ja ajatukset ja tunteet soiden sanoina, kerran sinulle kerrottavina.
Eikä auttanut tällä kertaa vastustelu ja pelottipa se papankin tulo niityltä, sillä ei sitä hänen kanssaan käynytkään leikitteleminen niinkuin mamman, sen pojat kyllä tiesivät. Akkunasta he kuitenkin näkivät Pehkos-Jussin pirttiin menevän ja sieltä vähän ajan perästä palaavan kontti selässä ja sauva kädessä niinkuin oli taloon tullutkin.
Niin tapahtui Mayrhofeninkin pienessä kirkossa. Urut soivat, lapset ja papit lauloivat. Mutta oli tämä meidän kylämme nuoren miehen ensimmäistä virkatoimitusta juhlistamassa jotakin, jota ei paavin juhlassa ollut. Pom! Pom! ja taas Pom! Pom! pamahteli kirkon takana olevalta niityltä.
Kuinka olikaan niin voimakas mies joutui tappiolle; Kenelm väisti iskun ja löi niin taitavasti vastustajansa että roteva mies yhtäkkiä makasi selällään maassa sääret ylöspäin. Nuorukainen, joka nyt oli päässyt irti, tarttui Kenelmin käsivarteen ja veti hänet pois niityltä, huutaen.
Hän oli olevinaan kuin pikkupoika piilossa! Hän istui siinä kuunnellen ääniä lahdelta, jossa joku souti, niityltä lahden pohjasta, jossa joku viikatetta hioi, tuolta korkealta vaaralta, jossa käki kukkui katseli västäräkkiä, joka ajoi hyttysiä puutarhan käytävillä. Voi rauhan paikkaa, voi onnen majaa talossa tässä riippakoivujen alla! Täällä yhdessä Naimin kanssa!
Hän surumiellä, rukoellen hiljaa, Kun miekin, iltasella laski maata. Vaan päivän tullen vuode tyhjä oil, Ja hänen jälkiään ei sitt' oo nähty. Täss' seisoo vielä kukkaset, mit' mulle Niin toivorikkahana niityltä Hän viimen toi... Ne surkastuivat kaikki! Menee ulos, koittaen kyyneleitänsä paronilta salata. Kolmas Kohtaus.
»Eihän se taida olla leikkiä sekään, kukin tuntee vaan oman kohtansa», sanoo lopulta muuan arvokkaan näköinen keski-ikäinen mies. Männyt kummulla huokasevat ja vieno valitus juoksee taasen oravana runkoa myöten. Aamunsarastus heittää Neitokallion rintaan vaalean häiveen kaukaa niityltä kuuluu ruisrääkän huuto. »On jo aika lähteä!» sanoo Olavi ja nousee.
Päivän Sana
Muut Etsivät