Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Niemi meni poikansa kanssa. Hänen muotonsa oli synkkä eikä vartalonsa niin komealta näyttänyt kuin ennen, sillä ukko oli tämän päivän mielenliikutuksista aivan voimattomaksi tullut. Ihmiset, jotka Surmasalmelle olivat apuun rientäneet, menivät nyt kukin taas kotiinsa, mutta paljo oli heillä puhumista. He arvelivat sinne tänne eivätkä kuitenkaan selvälle saaneet, mitä salmella oli tapahtunut.
Hän oli talon oma poika, joka näkyi selvästi hänen terävistä, säännöllisistä kasvonpiirteistään, pörröisistä hiuksistaan ja nenästä, joka syntyperäisellä ylpeydellä katseli ulos maailmaan; se näytti niinkuin Hammernäs'kin olevan niemi, jonka ohi kansa harvoin kulki pysähtymättä siellä; se niinkuin koko hänen kasvonsakin ilmasi jotain syntyperäistä, jaloa, arvokasta ja kysyväistä, tutkivaista.
Samassa asemassa tavattiin vanki vielä päivemmälläkin ja silloin selvisi, että Iska oli huonosta ajasta päässyt pois ijäisyyteen, parempaanko, vai pahempaan? Niin, kunpa sen tietäisi. Parin hetken matkan päässä Savon pääkaupungista Kuopiosta on pitkähkö, kivikko niemi, jonka rantoja Kallaveden rauhattomat laineet lakkaamatta huuhtelevat.
Ajattelin: noin kai ne esi-isämmekin ennen menivät vihollista vastaan, tyynenä ja levollisin sydämin. Minun sydämeni tykytti tavallista hätäisemmin. Jo saavuimme Niemen Yrjön mökille. Ilma oli ruvennut selkiämään ja raitis oli sadetta saatuaan metsä, raikkaasti tuoksahti vastaamme lehtevä niemi. Yrjö ei ollut kotona, sillä pirtin ovi oli lukossa.
Nyt varis haukutaan. Ja raivokkaat soi manaukset korvissani mun. Pien perhedraama hukkuu meluhun. Jo tuuli herää. Purjeet pullistuu ja pursi nytkähtää ja ulkoutuu. Taa jääpi niemi kuusimetsineen ja käki toraisine rouvineen. Viekkahin vekkuli olla voipi kesä, vaikk' olis sateinenkin. Näin käy. Sataa ja ikkunat soipi. Nukkujat täyttää jok'ainoan penkin. Silloin heräät.
Tunnin verran hän oli pitänyt lastansa sylissään, kun kuuli ulko-oven narahtelevan. Hän laski kätkyeen lapsen ja meni leivintupaan. Eräs nuori tyttö seisoi oven suussa ja kysyi: »Asuuko täällä Loviisa Niemi, joka on ilmoittanut ottavansa pyykkiä pestäväksi?» »Asuu», vastasi Hely. »Minä toin tänne vaatteita pestäväksi», virkkoi tyttö. »Kenenkä ne ovat?» »Neiti Aatelin.
Pyhäiltana tuli Lyylin tuttavista monta kraataritädin huoneeseen Lyylille onnea toivottamaan. Muutamia vaati sinne heidän uteliaisuutensa koska tahtoivat kuulla, oliko Niemi nyt viimeinkin suostumuksensa antanut.
Purje höltyy, tuulen-henk' on kuolla, Soutaen käy matka verkalleen, Ja niin kaukaa järven tuolla puolla Armaan niemi siintää töllineen. Pääsky, virkku siiveltäs, nyt riennä Lohdutellen luokse armahan! Istu olalleen ja murhe liennä, Hiljaa kuiskien sen korvahan: Tyttö, jos sua kultas kaipuu kalvoo, Kuule, näin sua hellä tervehtii: Huomenelta, jos vaan tuuli valvoo, Purrellaan hän luokses kuljeksii.
Arvelin näet, että minä jo tunsin Huhuinniemen tarinan tarkemmin kuin kukaan muu, sillä kun rupesin muistelemaan kaikkia mitä olin kuullut, niin tiesinhän jo, että se jättiläinen Pekka Hukka, joka oli ollut asutuksen etuvartija näillä seuduilla, oli kerran ollut hukkua tämän niemen edustalle ja huutanut täältä niin kamalasti, että niemi oli hänestä nimensä saanut.
Olin Karpalla kanana, Herttasena herran poian; Kaunisko oli Karpan puoli, Heleväinen herran puoli? Ei ollut kaunis Karpan puoli, Ei helevä herran puoli; Se kaunis Kalinan niemi, Se soria Sorsan niemi, Suuren aallon survelija, Suuren vietran vierettäjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät