Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Hetkisen taisteli hän ankaraa taistelua; hänestä tuntui siltä, kuin Jumala vaatisi häneltä melkein yli-inhimillistä nöyryyttä ja hänen sydämmensä pohjasta nousivat katkerat, liikutetut ajatukset: "Sinä tahdot minua rangaista ... pyysin sinulta vaatimatonta asemaa ... työtä, jossa saattaisin unhoittaa itseni ... ja nyt tahdot tehdä minut mitättömäksi ... niin, vieläkin sitä pienemmäksi ... tahdot osottaa minulle, ettet edes täälläkään minua tarvitse... Herra, mihinkä minä menen?"
Orjain joukossa oli myöskin vaimo, nimeltä Cassy, joka nähtävästi oli paremmassa puvussa ja yleensä näytti nauttivan erityistä suosiota. Hän oli ehkä viidenkymmenen vuoden iässä, iholtaan verraten vaalea sekä vartaloltaan yhä vielä muhkea; hänellä oli paljonsanova katse, jossa näkyi enempi ylpeyttä kuin orjallista nöyryyttä.
Siell' oli herra hän, kun kukistettiin Firenzen raivo, joka siihen aikaan ol' yhtä ylpeä kuin nyt on halpa. On kuuluisuutenne kuin ruoho kedon, mi kukkii, kuihtuu, ja sen paahtaa sama aurinko, mi sen maasta nosti nuorna.» Ma hälle: »Sydämeeni sanas todet nöyryyttä valaa, puhkaisten sen paiseen; mut virka, ketä tarkoitit sa juuri.»
Koko rippikoulu-ajalla he eivät kertaakaan itkeneet; vähän totisempia olivat muutamat, ja välttivät ne sentään kaikkikin vallatonta leikkipuhetta. Mutta katuvaista mieltä, tuskaa, nöyryyttä, pelkoa ja parantumisen halua ei heissä paljon huomannut.
Ei mitään näytä olevan luonnollisempaa, kuin että me käsitämme itsemme, eikä kumminkaan mitään sen harvinaisempaa ole, ainoastaan niille se onnistuu, jotka joka päivä anovat taivaasta valoa, rohkeutta ja nöyryyttä tunteaksensa itsensä. Jumalan maailmanpelastuksen ajatusta, sen korkeutta ja syvyyttä, ei opi tuntemaan kukaan, joka kerrassaan luulee tämän opin löytäneensä.
Signe, joka oli odottanut vastaan ottajakseen eli vähintäkin jotakin hänen palveliaansa, kummastui suuresti, kun nuori kaunis nainen tarjosi hänelle kätensä, ja osoittaen kunnioitusta ja nöyryyttä, vei häntä leveätä ja valoisaa rappua myöten ylös kauniisen huoneesen, josta oli miellyttävä näköala järvelle ja metsään. "Tässä on teidän huoneenne, jalo neiti," sanoi Appellona lempeästi hymyillen.
Vähäisellä kohteliaisuuden vivahduksella lausui herra Mörk heti huoneesen tultuansa: "Suvaitkaa, rouva vapaaherratar, valmistautua heti seuraamaan minua". Vapaaherratar nousi ylös ja astui tyynenä häntä vastaan. Koko hänen olennossaan voi huomata samalla kertaa nöyryyttä ja loukkaamatonta arvoisuutta. "Ja ken käskee minua seuraamaan teitä?" sanoi hän, luoden vakaan silmäyksen herra Mörk'iin.
Vaan Daniel ei ainoastaan saarnannut Jumalan sanaa, hän eli myöskin sen mukaan. On kyllä totta, että hänen oli vaikea oppia hiljaisuutta ja nöyryyttä; mutta, niin vähän kuin hänellä olikin tämän maailman tavaraa, jakoi hän kuitenkin sitä niille, joilla oli vielä vähemmän, niin että hänen itsensä välistä täytyi nälkäisenä mennä levolle.
Nykyjään sekä sielu että ruumis eivät vaadi hurskautta tai laupeutta tai nöyryyttä tai hartautta, vaan vaativat itseluottamusta, miehekästä intoa ja todellista elämännautintoa, sanalla sanoen terveyttä.»
Mutta kohta kun sinut näin, pikku neiti, ajattelin: jos tuolla tytöllä on sydän semmoinen kuin ulkomuoto, niin ei hätää, ei hätää silloin. Ja kuinka arvelet itse? Jollei ole, niin emmekö saa sitä yhdenlaiseksi? Nöyryyttä, tyttöseni, nöyryyttä on meille kaikille tarpeen. Mutta erittäinkin on nöyryys tämmöisten pienten tyttöjen kaunistus.
Päivän Sana
Muut Etsivät