Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
No, minun täytyy siis sanoa suoraan, miten asia on, virkkoi Bruno, edelleenkin näyttäen iloista naamaa; mutta paljoa ette uteliaisuudestanne hyödy. Siis viimeinkin ... se kuulostaa joltain ... mutta miksi niin paljon kursailua tähän saakka? Lompakko, jonka ensin otin, on täynnä rakkauskirjeitä. Rakkauskirjeitäkö? Niin, erään naisen kirjoittamia. Naisen?
"Missä on ystävänne, Aino neiti?" kysyi hän ihmetellen. "Ketä tarkoitatte?" "Neiti Ravn'ia tietysti." "Mathilda ei ole minun ystäväni." "Eikö hän ole enää teidän ystävänne?" "Hän oli kerran", vastasi Aino, "mutta, Jumalan kiitos, siitä on jo pitkä aika." Ylioppilas katsahti Ainoon, joka seisoi niin levollisena ja totisena, näyttäen aikaihmisemmältä enemmän kuin koskaan ennen.
Nyt menimme ulos portille; ja siinä oli äitini, näyttäen mielestäni tavattoman kauniilta, ja hänen kanssansa eräs gentlemani, jolla oli komea, musta tukka sekä poskiparta, ja joka oli viime pyhänä saattanut meitä kotiin kirkosta.
Sitä uskon tuskin, ja kohden isäntäni vastavirtaa mielin nyt minäkin veijata, mielin kuvata likkasen etehen miehen oikein nahkonee ja karvonee niinkuin hän käy ja seisoo, näyttäen itseni tietämättömäksi tuosta kipeästä kohdasta. Minä hänen maalaan, ja lyön siinä kaksi yhtaikaa: lievitän vähän harmistunetta rintaani tuota juupelia kohtaan ja teen hänen aina mahdottomemmaksi lintunsa silmissä.
Poika ei näyttänyt sillä väliäkään pitävän, vaan istui hänen viereensä näyttäen jotakin joka oli hänen kourassaan, sanoen: Katsos niin kaunista lintua kuin olen pyytänyt! Lapsen silmät kiintyivät siihen vähäiseen lintuseen, joka vapisi pojan kädessä. Voit uskoa, minä en juossut vähää ennenkuin sain kiinni tämän, mutta nyt se on minun.
Hän katseli hetkisen ääneti Thorbjörn'iä, lausui sitten kiivaasti: "Poika, en voi silmiäsi kärsiä!" Näin sanoen istui hän kaksinreisin kelkkaan ja lähti matkoihinsa. "Katsoa saat, mistä kelkkasi löydät!" sanoi hän nauraen, kääntyi vielä kerran Thorbjörn'iin päin, näyttäen hänelle pitkää nenää. Siten läksi Aslak matkoihinsa.
»Peeveli, mutta ne saivat selkäänsä!» virkahti hän ja nousi ikään kuin innostuneena. »Mitä vielä, ei ne paljoa saaneet», väitti Esa, näyttäen siltä, että hän enemmän ajatteli muuta kuin tätä. »Kyllä ne saivat tarpeeksensa. Mutta mitä varten sä sitä Ellaa löit?
Tietysti hän oli sekä järkevä että lahjakas! Jospa hän nyt vain voisi itsekin uskoa tuohon! Mutta nyt hänen ainakin oli pidettävä huolta siitä, että muut sen uskoivat. Ei saanut nyt mikään sentimentaalinen hulluus tehdä häntä kykenemättömäksi järkevään työhön. Hän ojentihe suoraksi ja läksi taas astumaan näyttäen vakavalta ja arvokkaalta.
Ei ole muuta kuin laiva taas ja purjeet horisontissa, näyttäen aina samoilta. Aurinko on mailleen menossa. Punaisena pallona vaipuu se veden rajaan. Koskettaa merta ja uppoaa siihen hipristellen, niinkuin uimasilleen antautuva, joka ensin varpaitaan kostuttaa, sitten painuu vyötäisiään myöten ja sitten yht'äkkiä sukeltaa umpipäähän ja näkymättömiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät