Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Yritettiin ensin uittaa vierasta oritta, mutta se pelkäsi lähteä järveen, kun ei ollut totutettu. Vähän se astui veteen, sitten kuorsahti ja peräytyi pois. Uitettiin sitten Salmelan hevoset. Tallikas meni taluttamatta emähevosten jälestä uimaan. Kun herastuomarin oritta sitten talutettiin järveen, meni se mielellään, nähtyänsä etteivät toisetkaan hevoset sinne hukkuneet.
Mutta sen sanon teille", ja tässä muuttui äkkiä hänen äänensä korko ja se sai hehkuvan kajahduksen, "polvillani tahdon pyytää teiltä anteeksi, jos tämän voisitte minulle todistaa". Tyttö katsahti, hämmästyneellä ja epävakaisella katseella toiseen sitten painoi hän päänsä syvään rinnalle, ikäänkuin olisi hän syyllinen. "Tiesinhän sen", sanoi toinen tämän nähtyänsä halveksivaisesti.
Tällaista pahaa ja syntistä elämätä nähtyänsä Toivonen tuli vihaiseksi. Hän meni myllärin tykö, niin kuin hänen oli aina tapansa, koska hän oli pahoilla mielin. Ja kuin siellä tuo ihana Elsa hänelle suloisesti naurahteli, katosi kaikki harmi, ikään kuin musta pilvi hajoaa auringon säteistä.
Kaksikymmentä vuotta oli hän ollut aivan yrittelemättä naimaan; mutta nähtyänsä ja kuultuansa, että Helmikankaan tytär oli oivallinen ihminen ja paljon etevämpi äitiänsä, teki ukko kaupat ja vei Kreetan kotiinsa, koko pitäjän suureksi kummastukseksi. Vähät huoli Risto siitä, jos kylän ämmät sanoivat hänen olevan liian vanhan niin nuorelle tytölle.
Nähtyänsä tulijat, juosta reuhkasi hän oitis niiden luo ja liittyi joukkoon kolmanneksi, ja niin jatkui nyt kulku kolmisin. Juntus aloitti keskustelun kysymällä Esalta sen kannusta: Mikä sinulla on se? Tämäkö läkkikannu? peräsi Esa ja Juntus myönsi: Se. Tämä on Oton äidin läkkikannu, joka oli isällä lainana, selitti nyt Esa.
Nähtyänsä yrityksensä hukkaan menneiksi vetäytyivät nämät arvokkaat vanhukset pois taistelutantereelta kätkien sydämiinsä syvän surunsa.
"Mitä mieltä olette siis, rupeanko keittäjäksi vaiko entiseen toimeeni?" "Minä tulen kanssasi, ja puhun rouvan kanssa." Mummo läksi Elsan kanssa maisterin asuntoon ja pian he olivat molemmat maisterin rouvan luona lastenkamarissa. Rouva, nähtyänsä Elsan ja mummon tulevan, meni heti mummoa vastaan, antoi kättä ja käski istumaan. "Mitäs kuuluu nyt mummolle?" kysyi rouva.
Tätä nähtyänsä toisetkin lapset Toivosta rukoilivat hartaasti, ettei hän heitäkään unhottaisi, ja hän otti heidätkin, koska oli joutilasta aikaa, tykönsä ja opetti heitä. Kaikkia näitä oli hän taikka itse nähnyt eli kirjoista lukenut. Koska vanhemmat, jo enemmin kasvaneet pojat tämän näkivät, tuli muutamillen heistäkin halu, sunnuntaina käydä Toivosen tykönä.
Hän punastui nähtyänsä Toivosen, naurahteli hänelle leppiästi, mutta vapisi häntä kättäissänsä ja kyyneleet loistivat hänen silmistänsä. »Mitäs itket, Elsa?» kysyi Toivonen peljästynynnä.
Nyt kääntyi nimismies tunnottomana olevan Ellin puoleen. Nähtyänsä nuo kalpeat kasvot ja suuret siniset juomut silmien alla, pelkäsi hän hetkisen, että tyttö kenties oli kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät