Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
HUOTARI. Samako morsian niillä? KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet! OTERMA. Sinä valehtelet! HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan! TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota. Sinä saat. Ota sinä. HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään. Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.
RIIKKA. Sommoo nähä, mitenkä hän sitten illalla teille pokkailoo. Herra jesta, jos vielä tänä kevännä soataisiin kihlajaiset ja heäät! Voi, ihmettä! FANNY. Heretkää nyt, Riikka ROUVA PENTTINEN. Se ei ole mitään mahdotonta. Vanny on kaunis tyttö minä luulen, että eiköhän liene Spruuper jo katsellutkin häntä niillä silmin. FANNY. Eikä ole! Voi, mamma hyvä
Laps kun kynnelle kykyypi, Jaloillensa jaksaneepi, Sen jo kohta selvittävät Pitkin tietä piirtämähän, Pitkin kaikkia kyliä, Almua anelemahan, Etsimähän einettänsä. Siellä lapset sitten saavat Monta kurjoa kokea, Monta nähä nälkeäki; Siellä oppivat ololta, Tien ohessa ollessansa, Monta pahoa puhetta.
Lähtiessänsä sanovi: "Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä, minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni! "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa."
Parhaat vielä jäljellä. RIIKKA. Soapas nähä, arvaattako niitä viimeisiä. FANNY. En minä nyt enää tiedä. ROUVA PENTTINEN. Patruun Welmanin ei sanota, Riikka, sitä kaikkian raarimpaa. RIIKKA. Ei sanota, ei. Kiusataan Vanny neitiä ensin vähäsen. Voi, sitä Riikkaa. Luuletteko tosiaan, että olen niin utelias? Juuri kuin minä niistä välittäisin, tulipa ketä tahansa.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
Sano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa: minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi, kun ei ilmoisna ikänä nähä noita taivahalla? "Sano, arpa, syytä myöten, elä miehen mieltä myöten, tuo tänne toet sanomat, varmat liitot liikahuta! Jos arpa valehteleisi, niin arvo alennetahan: arpa luoahan tulehen, merkki miesten poltetahan."
Saammeko mekin sanoa, Mitä meiän mielessämme: Heillenpä hopeahelmet Ruunun rustata pitäisi, Kaksi kaulan-ympärystä, Että näistä nähä saisi Pitäjän pilaminiät, Kuka on kunnian pitänyt, Kuka arvon ansaitseepi!
Herra jesta ... herra jesta ... vaikeroi Beda muori nyt se vasta tulee heikkomieliseksi, saattepa nähä... Antti, sanoi Hanna täti lempeimmällä äänellään, tarttui häntä lujasti käsivarteen ja pakotti hänen olemaan alallaan, tahtooko Antti nyt tulla meidän kanssamme tupaan, niin saamme yhdessä kiittää Herraa suuresta armostaan.
Herra Jumalani, vaikeroitsi muori, mitästä siitä nyt tulee? Saattepa nähä, että se nyt menee tekemään ihtelleen jotain pahaa... Täti heitti muoriin ankaran silmäyksen ja kohotti varottavasti kättään. Sitte hän nousi seisalleen pisti raamatun taskuunsa ja seurasi äänetönnä Antin liikkeitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät