Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Se jo saapuukin, liki tulvailee, hän vaaraa ei näekään; tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, hän siit' ei tietävinään; hän vartoo, katsovi kelloaan, kuin tyyn' olis rauha vaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo: "Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, takaisin ne nyt viskatkaa!"
Eikös siinä ole se meidän vanha sinivalkoinen lippumme? On siinä! Siinä se on! Jo näen! kuului nyt kilvan kimeitä ääniä väkijoukosta. Kas niin! Tiesinhän sen! Ne ovat tarkkanäköisiä poikia! Näkeehän sitä, kun vain tahtoo nähdä! Me tässä jo aivan pelättiin, etteivät ehkä näekään, että luulevat, ettei lippuja enää laitetakaan ja rupeavat meitä moittimaan.
Mitäs ne niille juottavat? Mitä juottanevat ja ei siellä näekään tuommoisia vasikoita ja siatkin ovat kuin karvakintaita. Mutta paljonhan tuolla sanotaan iltamia ja tansseja pidettävän, sanoi Hetvi hieman pisteliäästi. Niitä kyllä pidetään eivätkä siellä talojen tytöt jouda eivätkä lähde tunkiolle, kuten tämän talon tytöt näkyvät olevan. Ne elävät sitten vain hengestä, sanoi Hetvi ivallisesti.
Itku kurkussa, vaikeroiden kuin kuoleva, riennän minä läpi metsän, yli kivien ja kantojen, puhki näreikköjen ja katajapensaiden ääntä kohti. Tietä en jouda seuraamaan, ennenkuin se muutamassa käänteessään on edessäni, ja sitä myöten tulee vastaani mylvivä sonni. Olen varma näkeväni verta ja vaatteiden repaleita hänen sarvissaan, ja hämmästyä vähän, kun en sitä näekään.
Tulin vaan tätä pesutyttöani katsomaan. Hyvästi vaan! Anna Joosettakin hyvästi, et ehkä minua usein näekään. Ethän käyne köyhälle mummullesi ylpeäksi, kun tulet isoksi. En sitä toivoisi ollenkaan ... kaikkea onnea toivoisin ... kovin hyviä ihmisiä olivat vanhempasi ... tulkoon sinusta vielä parempi!
Samoin Jumalan sanassa on valo kotosin Isästä, iankaikkisuusauringosta, niin se valistaa meitä, vaikkapa itseään aurinkoa emme näekään kuin ainoastaan uskonsilmillä.» Hanna ei tarttunut tähän puheesen eikä vähäpätöisimmistä asioista Antti nyt saattanut puhua, niin jäi tyynenä istumaan. Antti ja Jukke sopivat. Kului viikkoa kaksi.
»Tulet aikaan jos et näekään», virkkoi äiti ylpeästi, eikä jatkanut puhetta, Muhkeasti latoa rosti vaan luutaansa eikä ollut näkevinään koko Jukkea. Jukkekin tunsi, ettei tämä puhe vetele nyt, niin nousi kävelemään lattialle, pisti kädet taskuihinsa, kekalla niskoin, rehtevän näköisesti käveli lattialla edes takaisin ja hiljalleen vihelteli.
Ne tytöt eivät käy minua katsomassa enää milloinkaan ... ne pelkäävät... Ei ne isää pelkää, lohdutteli Tuomas. Mikä muu mahtaisi olla esteenä. Olisin minä toivonut käyvän... Et ottanut vaimoasi tänne ja lapsiasi... En arvannut, vastasi Tuomas yhtä surumielisenä. Niin ... jos eivät näekään minua elävänä... Ehkä se kuolema lähestyy ... mikäs se muu noin turvottaa ... koettelepas...
Jos minulle olisi sanottu, ettei hän tosin vielä ole syntynytkään, mutta että hän syntymättömänä jo pyrähtelee kuin pikku lintuna tämän talon ympärillä, niin olisin uskonut senkin. Että vaikkemme heitä näekään, he kyllä näkevät meidät. Minulle sanottiinkin joskus, että lapset, jotka eivät vielä ole syntyneet, liikuskelevat sen talon tienoilla, johon kerran tulevat. Niin olin muka minäkin tehnyt.
Merkiksi siitä, milloin pappi nauttii leivän, ja että kaikki, jotka eivät sitä näekään, kuitenkin tietäisivät hetken ja silloin tekisivät ristinmerkin, helähtää katolisissa kirkoissa tavallisesti pieni tiuku, tai soi myöskin kello tornissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät