Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
MACDUFF. Kuningas joko noussut lie? MACBETH. Ei vielä. MACDUFF. Hän käski, että varhain herättäisin; Lie myöhä jo. MACBETH. Vien teidät hänen luokseen. MACDUFF. Sen tiedän suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin. MACBETH. Työ mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on. MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se työks on mulle pantu. LENOX. Lähteneekö Kuningas tänään?
Nyt luokse kuninkaan? Ehk' on hän kuollut ennen tuloani. Seitsemäs kohtaus. Swinsteadin luostarin puutarha. PRINSSI HENRIK. On liian myöhä; kaikki elinveret On myrkyttyneet; selvä, kirkas aju Tuo muka sielun hauras asuinsuoja Nyt hourunsekaisilla mietteillään Ennustaa, että lähellä on muutos.
ROINILA. Minkä sille hunsvotille tekee. Hyvästä lykystä Mauno vielä purkaa häneen vihansa ja rupee tappelemaan. OLLI. Ja puukottaa hänen. Sen hän pian tekee. ROINILA. Syyttäköön Eero silloin itseään, jos niin käy. Mahtoi totella minua. OLLI. Ei, kotiin täytyy mennä, nyt on jo myöhä. Hyvästi jääkää! ROINILA. Herran haltuun!
Kun nyt on niin myöhä, että kohta kumminkin eroaisimme, en voi enää salata sitä sanomaa, jonka sain meidän istuessamme korttipöydän ääreen, sanomaa siitä, että isäni on haudassa. Hänen maljansa, hyvät herrat. He selvisivät ällistyessään Heikin sanoja. He jäivät seisomaan kuin kivettyneinä hänen ympärilleen. Mutta Kalle kävi lasiinsa ja huusi: Vielä elää vanha Heikki!
Onnettomuudekseen ei Billy kaikkine kehuineen saanutkaan pyssyänsä tähdetyksi lintua kohti, ennenkuin oli liian myöhä ampua, ja juuri silloin kuin kyyhkynen oli aivan suoraan hänen päänsä päällä, laukasi hän pyssynsä, mutta ilman muuta vaikutusta, kuin että joudutti linnun lentoa.
Te varmaan kykenette, ja teidän täytyy uskaltaa sitä mihin kykenette, ja mihin velvollisuus teitä vaatii. On liian myöhä. Minua ei ole enään. Näin sanoen veti kreivi taskustaan kaksi kirjettä, näytti ne pikaisesti ja jatkoi käsi toisen kirjeen päällä: Tämä on Lascylta. Hän ilmoittaa, että Savonlinna on antautunut, ja tarjoo meille aseheittoa samoilla ehdoilla, joista on ollut puhetta, mutta minä
"Mutta eiköhän nyt enää ole mahdollista päästä pakenemaan?" kysyi herra Vanderstraten, joka ei laisinkaan voinut tottua siihen ajatukseen, että vihollinen oli aseilla vastustettava. Emmerich nosteli hartioitansa. "Onpa jo myöhä", sanoi hän. "Huone on kaikin puolin saarrettu, etkä taida pujahtaa täältä pois joutumatta sadoilla myrkytetyillä nuolilla ammuttavaksi.
Ilta myöhä, ilma kylmä, matkan uuvuttama mies, mutt' ei mieleen tullut lepo, tupa lämmin, tuttu lies. Ei, sun jäilles, tantereilles, sinne silloin ikävöin, siell' ol' enemmän kuin suoja, lieden lämpö, lepo öin, siellä Suomen joukko nuori, uljas, vapaa, vahva niin, meihin silloin Suomi katsoi, ja me Suomeen katsottiin.
"Ei huolita laskea, on jo niin myöhä ja tahtoisin katsoa, menevätkö jäljet laaksoon ja sitten virran vartta. Meidän pitää kiiruhtaa saadaksemme sen selville, jotta sitten tiedämme, miten huomenna on aloitettava."
Ja hänen ympärillään oli kuin yksi ainoa suhina ja pauhina, oli kuin metsä, maa ja vuoret olisivat sulanneet säveleihin. Poika pelästyi niin kovasti että lähti juoksemaan. Oli jo myöhä ilta hänen ennättäessä kotiinsa. Hän ei uskaltanut hiiskua sanallakaan missä oli ollut, hän ei uskaltanut sanoa kuulleensa koskenhaltijan soittavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät