Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Katson elämään kuin ruumislautaan: tähän asti, tästä eespäin ei! Tänne jään, ma tänne hankiin hautaan kaiken, minkä mielen murhe vei. Siispä astua ma aion täällä, siks' kuin kumpu kaartuu kodoksein, katson kuuta Pöllyvaaran päällä, vierittelen virttä sydämein, muutun muuksi, olen mies jo toinen kuin mun tunsi veikot, tuttavat, armaskin tuo ainut... Ah, ma voinen uudistua niinkuin unelmat!
Varmaan sinäkin muutut ihan samanlaiseksi, kun tulet vanhemmaksi. Arnold meni ikkunan eteen ja katsoi ulos lehtikujan läpi ja yli Utuselän. Hän huokasi. Varmaan minäkin muutun ihan samanlaiseksi, hän itsekseen toisti. Mutta kun Ester läheni häntä, sanoi hän ääneen: Tästä näkyy kaupungin kirkontorni. Katsopas! Näkyykö; missä? huudahti Ester ja asettui ikkunaan.
Aika muuttuu, minä myöskin muutun; silmät suuret, suruiset ja tummat samat on kuin ennen synnilliset, silmät, joista kilo karkeloipi, ovat ystävättärensä parhaan luulen, taaskin voittaa synnin silmät. VANTEENHEITT
En lahden tyyntä soutamaan mä ainiaaksi luotu, mun lienee myöskin kuntoain kai kerran koittaa suotu, ja vaikka voimat voipukoon ja menköön halki haaksi, mun täytyy ennen taistella kuin kuolen, muutun maaksi.
En lahden tyyntä soutamaan mä ainiaaksi luotu, Mun lienee myöskin kuntoain kai kerran koittaa suotu, Ja vaikka voimat voipukoon ja menköön halki haaksi, Mun täytyy ennen koitella kuin kuolen, muutun maaksi.
Täällä maalla on kaikki eteenpäinmeno mahdoton; minä jään vähitellen kaikesta jäljelle ja muutun hedelmättömäksi olennoksi, josta ei ole kellekään mitään hyötyä.
Niin, ja saatat myöskin minun lämpimät elämänlähteeni jälleen nuorina ja vetreinä läikkymään. Minä en sitä tee, vaan kenties minun kauttani lemmen kaikkivalta. Niin. Kun sinä katsot minuun, kaikki suomut karisevat silmistäni, kun sinä kutsut minua, minä muutun jälleen ihmisen kaltaiseksi.
Täällä muutun niin laiseksi, että jälleen rupean ujostelemaan ihmisiä, ja muisto siitä olennosta, mikä olen kaupungissa, kammottaa minua enemmän kuin ketään teistä. Tämä luonto on minulle Ellida-vainajan ja mamma-vainajan asemasta. Jos ei olisi näitä koivuja ja sammalia ja männynrunkoja, niin tuntisin itseni ihan kodittomaksi, eikä parantumisestani olisi toivoa.
Minä kyllä tulen hyväksi sinulle, sen minä lupaan; sillä tahdothan sinäkin olla hyvä minulle, vai miten? Tahdothan?" "Kyllä, tarvitseeko sitä kysyäkään, Reetta...! Mutta...?" "Niin, niin, niin, minä kyllä tiedän, ett'en ole semmoinen kuin minun pitäisi olla: mutta kyllähän muutun... Ah, hyvä Jumala!
Hän ymmärsi kyllä joka sanan; hän mietti vaan, kuka kanto oli. Kanto jatkoi puhettaan, aivan kuin olisi se arvannut hänen ajatuksensa: Sinä mietit, kuka minä lienen? Minä olen vaan vanha kantoraukka, enkä mitään muuta. Minä olen ollut suuri puu, olen vanhentunut toisten tavoin ja myrsky on minut taittanut. Heitä minut tuleen, niin minä palan; hakkaa minut rikki, niin minä muutun lastuiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät