Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Siitä huolimatta oli vieläkin pystyssä partaisen jumalan suuri pronssipatsas. Sen oikeasta kädestä oli vain riistetty vasama ja pantu sijaan risti. Leveä, partainen patsas sopi mainiosti uudenkin nimensä kuvaksi. Oli yön kuudes hetki. Kuu paistoi kirkkaana ikuisen kaupungin yläpuolella ja valoi hopeaista hohdettaan muurien harjoihin sekä Rooman varustusten ja basilikan väliselle kentälle.
Tiedän miten tasavalta alkoi, mistä ensimmäiset konsulit puhuivat ja mistä portista oli voitollisten legionain tapa marssia Rooman muurien sisälle.» Ja näin: »Nuo kaikki ovat lastentaruja minun rinnallani. Tahtonet tuntea Rooman kaikessa kunniassaan, maiden ja kansojen valtiaana, Hannibalin voittajana, Jugurthan kukistajana?
On talvi; paksu rannoille ja linnan muurien ympärille muodostunut jääkuori osoittaa, että pakkanen on ollut ankara, vaikkei se olekaan voinut vetää jäähän nopeakulkuista virran uomaa. Muutamat sotamiehet, jotka ovat puetut lyhyihin lammasnahkaturkkeihin, ajavat parhaillaan halkoja linnaan likeisestä metsästä.
Kaikkialla muualla kaupungissa kaikui samaten sodan ja vapauden lauluja. Kaikki nämä eri joukot liikkuivat suurta toria kohden, jonka varrella, vastapäätä tuomiokirkkoa, kaupungin raastupa eli raatihuone seisoi. Suuri neuvosto oli siellä jo ko'ossa. Kiihkeän keskustelun humina kuului epäselvästi sen paksujen muurien takaa.
Somas rauhas Atalantan asujaamet Askartelit suojas muurien, Kukin tyytyvänä tehtäväänsä tehden; Mutta äkkiin ampui myrsky ukkosen. Kuului vaskitorvein pärinä ja huuto, Huuto hurjain miehien, ja räikynäl Portit, ovet auki iskettihin linnas, Atalantan rauhanlinnas. Mutta kauhistuen linnan asujat Tuonne tänne pakenivat yöseen kohtuun; Tuonne Atalantta kasvoil vaalehil, Tuonne Kaarin, silmät pallohina pyörtäin, Riensi, kaamea; mikä minnekkin. Miesivoimaa löytynyt ei rauhan linnas, Jossa ryövärjoukko riistäen nyt käy. Sieltä huuto, kirous ja nauru kuuluu, Kuuluu sälähteleminen akkunain, Koska huoneen riista kilvan jaksetahan Ahnehitten kynsiltä, ja aikojen Luomat kuvapatsahat ja ritarkilvet Kirveillä ja keihäil maahan runnotaan. Siitä, paljahaksi pian riistettynä, Tuliloimona jo linna lekkoaa
Rakennukset ja patsaat näyttivät olevan toistensa tiellä, ne olivat mätetyt ikäänkuin päällekkäin, toiset kulkivat oikealle, toiset vasemmalle, toiset pyrkivät pystyyn, toiset turvautuivat linnan muurien suojaan.
Täällä vankilan muurien sisällä, tietämättömän tulevaisuuden edessä, kohottavat vangin mielialaa pelkät sanatkin, kun ne ovat toivoa herättävät ja vakuutuksella lausutut. Sen tiedän hyvin omasta kokemuksestani. Mutta palaanpa "luentotoverieni" esittelyyn. Hra B:n rinnalla istuu toinen melkein yhtä nuori mies, ylioppilas A., joka kooltaan on lähes puolta pitempi B:tä.
Yön yli itse me vain pitäkäämme nyt vartio valpas, aamun koissapa koht' asevaskin vyöttäen varret Areen ankaran työn alotamme jo laivojen luona. Silloin nään, minut tokko on Tydeun urhea poika torjuva laivoiltaan luo muurien vai hänet maahan vaskeni lyö ja ma hält' otan hurmeiset asevarjeet.
Pääsemmekö kaupunkiin auringonlaskuksi, kauppias?" "Tuntia ennenkin, jos kohta lähdette." "Toitottakaat torvia. Ratsahille! ratsahille!" Seldshukit seisahtuivat autiokaupungin muurien edustalle. Heidän päällikkönsä lähetti yhden osaston sitä katsastelemaan. He palasivat, kertoen, että kaupunki näytti olevan kylmille jätetty.
Sillä aikaa kuin pormestari hämmästyneenä ja säikähtyneenä tuijotti taloansa kohti, ikään kuin olisi tahtonut sen muurien läpi nähdä, mitä tuolla sisässä oli tapahtunut, kulki Kersti isänsä kanssa nopeasti pois. Mennessään lauloi suntio korkealla äänellä säkeen eräästä kansanlaulusta, joka kaukaa vielä kajahteli pormestarin korvaan: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät