United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annettiin hänen ymmärtää, että runoilija kylläkin oli kiinnittänyt häneen erikoista huomiota, mutta että tämä oli osoittanut sellaista huomiota myös muille, ja sillä aikaa, kun hän oli ollut poissa, niin ! Aluksi ei mikään voinut järkyttää Emilien vuorenlujaa uskoa runoilijan tunteisiin, hänhän tiesi! Mutta mainittiin nimiä. Ensimmäisen kerran näemme sanan »mustasukkaisuus» hänen päiväkirjassaan.
Matasunta avasi hehkuvat silmänsä ja kuiskasi: "Hänen luonaan." "Valkoinen jumalatar, tätä en enää kestä kauemmin", huudahti tyttönen hypähtäen ylös. "Tämä on liikaa. Mustasukkaisuus tappaa minut. "Sinä unohdat sekä minut, pienen gasellisi, että oman kauneutesi miehen vuoksi, jota et saa nähdäkään. Luo silmäsi aaltoihin ja katso, kuinka tukkasi ihanuutta lisäävät tummat orvokit ja valkovuokot."
Iloittiin, puheltiin ja hälistiin. Minä koetin olla rakastettava ja iloinen ja hymyilin, joskus silmät niin pyöreinä, että otsalle nousi kureita. Samalla koetin toimittaa, ettei Elli pääsisi Petterin seuraan. Ja koko ajan vaivasi minua kumminkin salainen mustasukkaisuus. Petteri näytti sen johdosta nyt entistä miellyttävämmältä.
Miksi oli hänen ilkivaltaisuutensa, joka muuten aina oli harmittanut häntä, nyt kokonaan hävinnyt? Tämä hirveä mustasukkaisuus, joka sai hänet halveksimaan itseään, herätti hänessä alinomaa kauheita näkyjä. Hän ei voinut nukkua öisin, ja ainoastaan ponnistamalla kaikki voimansa saattoi hän hoitaa virkatehtäviään.
Rautiossa kihisi ja kuohui, mustasukkaisuus liittyi talonpoikaisylpeyteen, jota oli hänellä veressä, hän ei tahtonut antaa nöyryyttää itseään; onko rehellinen työmies yksinkertaisen pukunsa tähden huonompi kuin pääkaupungin keikari, jonka veltot piirteet selvästi ilmaisevat huonoja tapoja?
ELIN. Mitä hullua! KARIN. Jos eilen olit minulle mustasukkainen, niin olet varmaan tänäinkin vielä. SYLVI. Enpäs olekaan! Sillä tänäin minä tiedän, että KARIN. Sano pois vaan! Mitä sinä tänäin tiedät? SYLVI. Sama se! Eihän minun tarvitse ilmoittaa kenellekään, mitä tiedän. KARIN. Jatkanko minä ? Sinä tiedät, ett'ei tässä mustasukkaisuus mihinkään auta.
Ja niinkuin usein tapahtuu köyhissä perheissä, joissa on pakko tyydyttää tarpeet suorinta tietä, niin oli rouva Joseph tässäkin perheessä saanut ensin Euphrasien paikan lasten suhteen ja sitten miehen. Sairas oli satunnaisen kiihoituksen kautta tullut sellaiseksi, että hän ei enään voinut olla vaimona miehellensä, ei sittenkään, vaikka hirmuinen mustasukkaisuus antoi hänelle hieman voimia.
Mustasukkainen en ole. Mustasukkaisuus perustuu rakkauteen, mutta minä en rakasta sinua. BERTHA. Hävytöntä! HAMARI. No, rakastatko sinä minua? En, en, tuhatkertaa en. HAMARI. Niin no, katsos nyt! Mitä se sitten hyödyttää pitkittää tämmöistä yhteiselämätä, josta meille molemmin puolin on vaan harmia. Minä sen vuoksi olen ajatellut näin. Matkustan pois pitemmäksi ajaksi.
Silloin kävi soitto ja karkelo, leimusivat korkealle elämän juhlaliekit, paloivat punaisena viha, rakkaus ja mustasukkaisuus... Mutta seuraavana aamuna alkoi harmaa, vaivaloinen vaeltaminen. Näin saapui Nalle mustalaisineen myös vihdoin Suomen pääkaupunkiin. Mustalaiset pystyttivät telttansa Töölön tien varteen ja heillä oli täällä sama menestys kuin muuallakin.
Vieläpä luulen että juuri tuo mustasukkaisuus pelasikin pääosaa koko jutussa. Joskus minä tutkin, onko minulla syytä olla mustasukkainen, enkö voi olla varma Petterin vastarakkaudesta, kun hänen oma isänsä oli kerran jo asiasta puhunut. Mutta minä en voinut rauhottua, sillä enhän minä ollut varma. Vähäpä siitä mitä isät puhuvat lastensa nimessä!