Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ei muuta enää sanokaan, Nuo sanat vaan on huulillaan. Mut kerran rantaan mökkisen Venheessä vieras sousi, Mies pitkä, tumma, partainen, Ja siinä maalle nousi, Ja huusi: "äiti, tunnethan Sä poikas ainoon, armahan!" Mut Sanna nauroi ilkkuen: "En usko kavaloita! Mä poikani kai tuntenen, Mua pettää älä koita. Hän on niin hieno, valkoinen, Ei musta noin, ei karvainen!"
Herrat eivät olleet häntä kuulevinaankaan. On se nyt häpeä, että tämmöinen musta kummitus on tässä kartanon kauneimmalla niemellä itse hovia vastapäätä ... ajatelkaa, minkä mainion vaikutuksen tekisi tässä uudenaikainen metsästyshuvila ampumaparvekkeineen ja tähystystorneineen...
Silloin tuli musta käärme wäliimme ja turmeli sen niin, että se tuli ylitse=pääsemättömäksi muuriksi. Minulle tuli, näette, kilpa=kosija, ja hän oli niin owela, että osasi sysätä minut syrjään.
Aamun odottaminen koetteli kärsivällisyyttä, sillä vieläkin oli paksu sumu ja satoi rankasti. Tuli kuitenkin vihdoin päivä, ja nyt he kauhistuneina saattoivat nähdä lumivyöryn aiheuttaman hävityksen. Kallionkielekkeen yläpuolelta oli kaikki lumi poissa. Sen mukana oli seurannut kiviä, soraa ja pieniä pensaita. Leveä musta juova osoitti, mistä lumivyöry oli kulkenut.
Hän ei ollut tuntenut pelkoa eikä levottomuutta, mutta kun hän nyt katseli taaksensa ja huomasi, kuinka mutainen musta vesi täytti hänen kepeiden askeltensa jäljet, niin pääsi häneltä helpotuksen huokaus, että oli toki onnellisesti yli tullut.
Miehet, jotka näin, olivat vielä kaikki nuoruudeniässä eikä yksikään kolmeakymmentä vuotta vanhempi, hyvin muodostuneita, kaunisvartaloisia ja sieväkasvoisia. Heidän tukkansa oli melkein yhtä musta kuin hevosenhäntäjouhet; se oli lyhyt, vain silmäkulmiin saakka, ja pieni osa oli vedetty taaksepäin, ja sen he pitivät pitkänä ja koskaan leikkaamattomana.
Hänessähän sitä on vielä vanhaa loihtijankin vikaa. Kyllä hän veren vihat eroon saa, se mummo», sanoi isä rohkaistuna. »Taitaapa saada», myönteli äiti ja huokasi. Ensimäisen kerran näin isän kumartuvan Kaisun kätkyen yli ja katsovan lasta. »Kas, silläpä musta tukka on. Mikähän maankulkija hänestäkin kasvanee», sanoi hän; »tahi pahantekijä...»
Se oli musta, mutta tuo musta väri oli yhdeltä kulmalta kulunut jotenkin vaaleaksi. Klaus lähestyi pöytää, otti äkkiä veitsen ja leikkasi kiveä. Vääpeli huusi hirmustuen, vaan naurusuin lähestyi Klaus häntä. «Tuossa on kivi«, sanoi hän. «Se on hyvää lyijyä«. Vääpeli ei puhunut pitkään aikaan; hän vapisi, ja hänen huulensa sinertyivät.
Tuhopaikkaan tyttö ehtii, Löytää tallin koivun kyljeltä, Häneen kouran kiivaan iskee, Häntä ravistellen raapottaa, Niskaturkist nytkäseevi, Laskee tanterelle tallukan. Tuosta Jalli julmistuuvi Eikä paikastansa pakene, Makaa, musta kilpikonna, Killistellen kohden taivasta. Killistellen kohden taivasta.
Kun musta Maranna meni halkotakkoineen pois, katsoi Amrei hymyillen hänen peräänsä: "onhan tuokin semmoinen lintu, joka itsekseen laulaa", arveli hän, ja aurinko yksinään näki, kuinka lapsi vielä kauan senjälkeen itseksensä naurahteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät