Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mutta tämä päivä oli oikein onnettomuuden päivä, joka ei hänelle sallinut lepoa omassa kodissansakaan. Hän tuli katsoneeksi pihalle ja näki vieraan tulevan, eikä siis nyt ollut levolle ajattelemistakaan. Suuri lohdutus murheessa. Lentäen kiiruhti Koponen vastaan-ottamaan vierasta, joka ei kukaan muu ollut kuin itse Kela. "Tuhannen tulimmaista, mitenkä ovat asiat?" kysäsi tämä.
Mikä estää minua lyömästä tuota Janne lurjusta joka kerran, kun hän tärvää minulta jonkun työn? Nuuska, tietysti. Kuka on kumppalini yksinäisyydessä, kuka lohduttajani murheessa, ilomestarini kun nauraa tahdon? Nuuska ja aina vaan nuuska. Noh, ihmetteletkö vielä, että nuuskaa rakastan? Mitä sinä, Vilho, pidät tuosta ylistysvirrestä? Onko siinä järkeä vähääkään?
Jos ainakin, niin erittäinkin nyt oli tarpeellista, että Hilja turvasi häneen, joka murheessa on paras lohduttaja, sillä samassa tuli kenraalinnan palvelustyttö Hiljan tykö, tuoden sanoman, että kenraalinna oli kovin sairastunut, ja että paronin ja Hiljan pian piti tuleman häntä katsomaan. Tämä oli kova sanoma.
Eipä kummakaan, sillä eipä hänellä ole enää lempeää kättä, joka häntä tukisi, ei lämmintä, hellivää sydäntä, joka häntä murheessa lohduttaisi, vaivoissa virvottaisi ja lieventeleisi häntä useinkin kohtaavassa surussa; kaikki on kolkkoa, tyhjää, kuollutta, autiota, ja murhe jäytää ja kalvaa lakkaamatta murtunutta sydäntä.
Hän sanoi itsekseen, ett'ei äitinsä itse taivaassakaan liene aivan täydellisesti onnellinen, kun hänen viimeiset toivonsa ovat rauenneet tyhjään. Tässä murheessa oli Fredrikillä kumminkin yksi lohdutus: puhtaalla omalla-tunnolla taisi hän itsellensä sanoa, ett'ei hän puolestaan ollut mitään laiminlyönyt, täyttääkseen äiti vainajansa pyyntöä.
Toinen sitäwastoin eli alituisessa työssä ja tuskassa, wilussa ja nälässä, alituisessa murheessa ja huolessa, alastoman ja nälkäisen perheensä keskessä, taistelewana niukkaa ja karua luontoa wastaan, alituisesti ponnistelewana pelolla ponnistelewana perheellisiä ja yhteiskunnallisia welwollisuuksiaan täyttäessä ja wihdoin uupuwana, nääntywänä elämän raskaan painon alla.
Vaan jos tyttö sen siaan saa tehdä oman päänsä jälkeen, ei hänellä ole ketään muuta syytettävänä onnettomuuteensa, ja varmaan hän sen vuoksi levollisemmasti kantaa kärsimyksensä. Tosin se olisi ikävää nähdä lapseni onnettomana, vaan suuri lohdutus murheessa olisi kuitenkin hyvä oma-tuntoni, etten itse pienintäkään ole tähän syypää.
Minä tahdon mennä isän mukana, virkkoi Albert, katsoen oveen päin. Sitä et saata, poikaseni. Sitten jään kotiin äidin luo, huusi poika, kiiruhtaen sohvan luo, missä ruumis makasi, ikäänkuin etsien sieltä turvaa. Sekään ei käy päinsä, rakas lapsi, selitti lääkäri, vetäen pojan pois sohvan luota; on parasta, että tulet mukanani minun kotiini... Onhan sekin joku lohdutus murheessa.
Hän tiesi senkin, että vallesmanni Kaksinainen haluaa päästä valtiopäiville ja sitä tietä senaattiin. Senaattori-setänsä kautta voisi se paljon vaikuttaa, ja kuka tietää, mitä tietä Herra meille milloinkin avun lähettää. Omituista! Sillä siinä surussa ja murheessa, heräsi hänessä näet halu auttaa vallesmannia sen vaaliasiassa, auttaa kuten lähimäistä.
KUNINGATAR. Näin muistuis mieleen, Kuin täynnä maailma on syvänteitä Ja kuinka kaltoin pyörii onnen pyörä. HOVINAINEN. No, tanssikaamme. KUNINGATAR. Tahdin suhtaa jalka Ei iloss' osaa pitää, kun ei sydän Voi suhtaa pitää murheessa. Siis tytöt, Ei tanssia, mut muuta huvitusta. HOVINAINEN. Jos kertoisimme. KUNINGATAR. Iloa vai tuskaa! HOVINAINEN. Kumpaakin, rouva.
Päivän Sana
Muut Etsivät