Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Se ote, jota hän oli tarkoittanut, oli ote Silas Meadowcroft'in tekemästä tunnustuksesta, kun hän palasi vankilaan. Silas siinä selittää veljensä Ambrosen olevan syypää John Jagon murhaan. Minä, käyttääkseni jokapäiväistä lausepartta, tuskin voin uskoa omia silmiäni. Minä luin toistamiseen viimeiset lauseet tässä tunnustuksessa: "... ... Minä kuulin niiden äänet kalkki-uunin tykönä.
Minä kumminkin murhaan itseni koska sinä minut hylkäät. VIKTOR. Pikku hupakko, mikä oletkin! Herra antakoon minulle anteeksi, mutta nyt ovat voimani lopussa. En voi enää vastustaa. Ei, minä en voi! SYLVI. Viktor ? VIKTOR. Tietysti minä sinua rakastan, sinä armas, ajattelematon lapsi, tietysti minä sinua rakastan rakastan aina hulluuteen asti.
Pervaise oli kokonaan kuolemanpelon vallassa, josta hänen tunnustuksessaan pitkin matkaa tehdään selkoa. Välttääkseen kuolemaa hän oli valmis vaikka mihin, ja poliisiasiamiehet valmistivat häntä selittämällä, että hänet luultavasti tullaan langettamaan syylliseksi ensimmäisen luokan murhaan. Siihen aikaan ensimmäisen luokan murha merkitsi kuolemanrangaistusta.
Hän ei taitanut sokiana enää saada elatustansa, vaan kuoli nälkään. Hänen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse isäntäkin sokiana ja köyhtyneenä. Noita-ämmä tuli lain edessä osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin. Mursu.
JAGO. No niin; pidä suus nyt! Mitenkä ma hänet murhaan, Jago? JAGO. Huomasitteko, kuinka hän nauroi pahalla työllään? OTHELLO. Oi, Jago! JAGO. Ja näittekö nenäliinan? OTHELLO. Oliko se minun? JAGO. Oli, niin totta kuin tuo käsi on mun! Ja te näitte, minkä verran arvoa hän panee tuohon hupsuun naiseen, teidän vaimoonne! Tämä sen hänelle antoi, ja hän antaa sen jalkavaimolleen.
Häntä epäiltiin sen ohessa osalliseksi Burgundin Juhana Pelottoman murhaan, joka oli tapahtunut edellisenä vuotena Montereaussa, herättäen maassa tavatonta huomiota. »Dauphin» ympäröi itsensä n. k.
Sekään Stapletonin murhayritys sir Henryä vastaan, joka päättyi vankiraukan kuolemaan, ei mainittavassa määrin voinut auttaa hänen todistamistaan syylliseksi murhaan. Ei näyttänyt olevan muuta keinoa kuin yllättää hänet itse teossa, ja sitä varten täytyi meidän käyttää sir Henryä yksin näennäisesti turvattomana syöttinä.
Peljätä? keskeytin minä häntä itkien. Niin, sillä meidän täytyi antaa heidän levätä siinä auttamatta: edessämme kaikui taas murhaan käskevät »hurraa»-huudot ja meidän takanamme riensi ratsuväki, joka armahtamatta kulkisi noitten kuolevien ylitse onnellinen se joka jo oli kuollut!
Yhtynyt ei iloon rastaan, hymyyn hymyillyt ei vastaan, astui tuiski ainoastaan. Hukkaan hälle, hukkaan vainen hymyi, keikkui kaunokainen, laps ei enää, viel' ei nainen. Kallein kevättunne turhaan! Vaan kuin syypää suureen murhaan, rauhaansa mies etsii turhaan. Ehti ohi parahiksi, tuntee: "Rikkomattaan miksi joutuu jotkut syyllisiksi ?"
EMILIA. Ja sinä juorullas sait murhan aikaan. OTHELLO. Se tott' on, herrat; älkää tuijotelko. GRATIANO. Kamala totuus! MONTANO. Teko hirmuinen! EMILIA. Konnuutta, konnuutta, oo, konnuutta! Ma mietin niin nyt huomaan: konnuutt' oi! Sit' oiti luulin; suru murhaan vie mun. Oo, konnuutta! Oo, konnuutta! JAGO. Oletko hullu? Kotiin oiti! Pois! EMILIA. Puhua minun suokaa, hyvät herrat.
Päivän Sana
Muut Etsivät