United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ainakin otaksui mullikka itse, ja kun hän näki suuren, mustan kannon edessään, joka nähtävästi tökötti siinä vain hänen kiusallaan, niin kyömisti hän niskansa ja hyökkäsi kaikkien kostotuumainsa painolla sen kimppuun. Se keikahti kumoon, multa pölähti korkealle ilmaan, ja juuret sinkoilivat kauas ympärille.
Puhuva mullikka! ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on? HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka? ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko. HEI LOTTA. Sus siunatkoon! ONNEN HERRA. Ihminen, ihminen, ei saa mennä! HEI LOTTA. Minä teen ristinmerkin tähän maahan ja sen takaa kysyn sinulta: Mikä olet sinä? ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. HEI LOTTA. Sus siunatkoon, kapteeni Ramberg!
Mullikka seisoi nyt tarha-aidan takana, jäykkänä ja liikkumatonna. Jos ei olisi ollut niin sydämikkö, olisi ehkä itkenytkin, itkenyt kaikkia niitä vääryyksiä, joita hän tänä kesänä oli saanut kärsiä. Viime talven oli hän vielä ollut lasten kirjoissa vasikkanavetassa.
HURMERINTA. No nyt siitä päästään. HILLERI. Mistä? HURMERINTA. No siitä kauppaneuvoksen härästä. HILLERI. Niin. Mutta on kasvamassa uusi mullikka. Herra runoilija ei ole sitä vielä nähnyt. HURMERINTA hypähtää ylös ja katsoo vihaisesti Hilleriä. HILLERI. Anteeksi, minä taisin sanoa vielä herra tirehtööriä runoilijaksi. HURMERINTA. Minä olen runoilija ja aion vielä kirjoittaa runoja!
Nytkin ne hänet metsän rinnasta keksittyään ynähtelivät ystävällisesti ja houkutellen. Mutta mullikka ei heistä välittänyt, ne olivat kaksi vanhaa tätiä, joiden kanssa pian tuli ikävä olla. Ja pysähtymättä hän meni edelleen. Ei, tapella pitää hänen saada, olla puskusilla, voittamalla voittaa itselleen ystävä, ottaa uhalla joku toisen oma, valloittaa se oman niskansa väellä!
Sillä sinua taitaa kutsua varakkaaksi, vaan ei köyhäksi; leipä ei koskaan sinulta puuttunut ole, sinulla on hevoinen ja lehmä ja aina joka syksy jukuripää mullikka ja sikaporsas penkkiin lyötävä, niinkuin tiedän ja tunnen; mutta kuitenkin kutsut sinä itseäs köyhäksi. TOPIAS. Hi hi hi!
Mullikka juoksi perästä, oma härkä tuli hätään, mullikka sysäsi hänet syrjään, toinen siitä kiivastui, he joutuivat polkemaan kellokasta, joka makasi savulla, astuivat savuun, josta poro pölähti ilmaan, karja pelästyi, alkoi ammua, ja talossa vielä valvottiin.
Mullikka lähti tarhaa kiertämään, koetellen vielä viimeisen kerran herättää huomiota. Hän koetteli houkuttelevasti ynyä lähinnä veräjää makaavalle lehmälle.
Mutt' ei toinengan totellut, tämän pehmeitä puheita; karhun poika karvaisembi avas' kauhean kitansa: Mitäs, mullikka, mutiset isoitellen ilkeästi? kuului korvesta rähinä karhun kielellä kiroillen; mitäs matkahan hyvyyttä olet saattanut su'ulles kautta konsties kotia?
Samalla heille sanottiin, ettei heille siitä seuraisi mitään pahaa, vaan että päinvastoin he ja heidän lapsensa saisivat jäädä taloon ja nauttia koko joukon muitakin etuja. "Koska he tarvitsivat suolaa, viljaa ja rahaa, he antoivat taivuttaa itsensä kirjoittamaan puumerkkinsä kontrahteihin, paitsi yksi, nimittäin vaimo Marit Heikintytär Mullikka Furubergistä.