Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
»Ei, herra se on peräisin rakkaalta äidiltäni. Se kasvoi kiinni lihaani, jonka tähden kannoin sitä yötä päivää sormessani, kunnes lanka katkesi. Silloin oli äiti jo aikoja sitten kuollut, ja koska tämä oli minun ainoa muistoni häneltä, pujottelin helmet jälleen lankaan ja kannan sitä aina mukanani.» »Minun rasiassani?» Regina nyykäytti päätänsä ja loi silmänsä maahan.
Oli kysyvinään, oli käskevinään kertomaan ja sai tietää elämäni aikaisimmatkin ilot, hilpeimmät muistoni kun istuin yksin ehtoisin puutarhassa koivun alla ja kun iltarusko riutui ja lehmisavu halaili peltoa ja iltausva niittyä ja ojensivat toisilleen kättä aidan nurkassa pihlajan yli.
Ja maailmaan jos joku teistä palaa, mun muistoni, mi vielä maassa makaa kateuden lyömänä, hän kohottakoon.» Oppaani hetken vartoi, lausui sitten: »Hän koska vaikenee, sa aikaas käytä ja kysy, mitä kuulla mielit lisää.» Ma hälle: »Sinä hältä kysy sitä, min luulet vielä olevan mun mieleen, en itse voi: niin sääli valtaa minut.»
"Nyt pelvotta," lausui hän, "Voi mennä kuningas Morvenin Pois tähtitarhojen suojiin, Isäinsä henkien luo. Mun muistoni puhdas on. Ei poikain tähden mun haamuni Yön suojaan tarvitse piillä Kun kohtaa Finjalin se. Mun hautani, tyttärein, Tee hiekkaan, jossa mun poikani Nyt lepäävät. Pane patsas Yhteinen kummulle sen.
Voimakkaampana voisin sinua palvella, voisin ansaita leipäni työlläni niinkuin olen tehnyt viime vuosina! mutta nyt!» «*Nyt* .... antaudu sokeasti minun hoitooni! Minulla on kylliksi meille kummallekin. Sitten, kun olet voimistunut, tehkäämme työtä yhdessä!» «Hävitetty elämäni ... katkerat muistoni ... eivätkö ne tee mieltäni raskaaksi ja synkäksi?
Oli kolkko ilta, taivas näytti vaalean-harmaalta, ja kun näin ilman-rannan synkistyvän kaukaisuudessa, josta siellä täällä joku korkeampi esine kohosi himmeässä valossa, tuntui minusta, kuin nämät kaikki olisivat hyvin sopineet yhteen muistoni kanssa tästä kiihkeästä naisesta. Hän näki minut, kun astuin eteenpäin, ja nousi hetkeksi, vastaan-ottamaan minua.
Miltä ajalta ovat ensimäiset varmat muistomme ja kuinka kauaksi ajassa taaksepäin yksilön elämässä voi muisti ulottua? Tavallisesti häipyy se johonkin himmeään, häilyvään ja epämääräiseen, joka voi ulottua sangen pitkällekin taaksepäin, aina lapsuutemme varhaisimpiin vuosiin. Minun ensimäinen selvä muistoni on neljänneltä vuodeltani ja sen näen minä vieläkin selvästi edessäni.
VIOLA. Erehdytte, herra hyvä; olen varma, ettei kukaan ihminen ole minun kanssani riidassa. Muistoni on täysin puhdas, sitä ei himmennä aavistuskaan vääryydestä, jota olisin kellekään ihmiselle tehnyt. HERRA TOPIAS. Heti saatte toista kokea, uskokaa pois.
Elämän meri. Minä, yksinäinen vesipisara, risteilin ilmojen halki kirkkaana ja puhtaana taivaasta alas. Varhaisin muistoni on, että putosin ruskettuneelle koivun lehdelle ja siitä maahan.
Kuunnelkaat muutamia heidän laulujaan ja te näette, että he käyttävät saman-äänisiä sanoja värssyjen lopulla." Hän herkesi silmänräpäykseksi ikäänkuin koettaen muistuttaa jotain mieleensä ja, kääntyen Senecan puoleen, hän lausui: "Minä luulen, että muistoni on huono tänään, lausu sinä nuot Ciceron värssyt sinä tiedät, mitä minä tarkoitan jotain, joka alkaa sanalla 'Priamo' luullakseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät