Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Muistatkohan sinä oikein hänen omituista muotoansa, rumaa, mutta miellyttävää, kun siihen tottui? Minä oikein ihailen häntä, etenkin kun hän puhuu ja ojentelee käsiään ja nyykäyttää päätään edestakaisin. Kertoessaan jotakin naurettavaa hän itse usein purskahtaa nauruun. Hänen pukunsa on yhtä omituinen kuin hänen olentonsakin.
Elinakin hymyili. »Niinhän se oli, mutta muistatkohan vielä, että lupasit hankkia minulle Tukholmasta vielä kauniimman kuin se, jonka annoin, oikein silkkisen ja kultakukkaisen?»
Oi, Helmini, suo kerran viimeisen Mun kanteleeni äänen kajahdella! Suo kerran sydämmeni suruisen Viel' ensi lemmestänsä lauleskella! Jo koht' on kannel vaiti kourassain: Mun kalman kylmyys asuu rinnassain. Muistatkohan viel' aikaa mennyttä? Muistatko, Helmi, onneamme silloin Ja lemmen liekin ensi ennettä Ja riemulaulujamme aamuin, illoin? Oi, muistatko sa niitä?
Nehljudof istui, akka tuli hänen eteensä, nojasi poskensa oikeaan käteensä ja tuki vasemmalla oikean terävätä kyynäspäätä, ja rupesi puhumaan laulavalla äänellä: Kuinka oletkin vanhentunut, teidän ylhäisyytenne; kuin nauris olit ennen pyöreä, ja minkäs näköinen oletkaan nyt! Niin ain-ain, huolet kaikitenkin. Minä tulin kysymään, että muistatkohan sinä Katjusha Maslovaa? Katariinaako?
"Reistaapa hiiskua, niin saat selkääsi", sanoi Risto hämmästyksissään. "Sinäkö mulle antaisit selkään? Kas sitä minä en pelkää. Teetkö mulle kontin kesällä, niin en pane lisäsanoja?" "No muistatkohan sitte pitää nylkyri suusi kiini, jos sulle teen kontin?" "Kun kontin tehnet, niin en pane lisäsanoja". Kestien jälkeen Risto makaili muutamia päiviä tuvassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät