Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. toukokuuta 2025


Tää vanha Musti hyvänen On peru aikain entisten; Hän kotoisin on Spanjasta, Ties' äiti kertoa. Sen näkikin jo turkistaan, Kuin mörisi hän nurkassaan; Mut miten Pohjolaan hän sai, Ei kenkään tiennyt kai. Kyll' oli vainen hänkin vaan Voileipää syönyt aikoinaan, Mut nyt hän tyytyi vähempään, Mörisi näljissään.

Toiselle rannalle tultuamme, otin minä käsille muutamia rahoja, mielien antaa ne myllärille. Hevospaimen huomasi sen, työnsi takaisin käteni ja mörisi korvaani: "Hän ei rakasta sitä ihmistä, joka antaa rahaa; hän on kummallinen mies, olenhan sen sanonut". Hevosemme uivat ylitse, ruuheen sidottuina.

Iloisena riensi poika sinnepäin, mutta kovin hämmästyi hän nähdessään joutuneensa tuolle kummalliselle mökille, joka hänelle äsken vihoissaan mörisi. Tällä kertaa oli mökin ovi auki ja sisästä kuului nyt aivan toisenlainen ääni. Ei se ollut kanteleen, ei paimen torven, eikä huilunkaan sävel, vaan ihmeen kauniilta se kuului.

Kaiken kollomaisuutensa ohessa aavisti Boeri kumminkin oitis tämän äkillisen lähdön tarkoituksen, ja sainpa nyt kerrassaan nähdä hänen kankean luonteensa perinpohjin liikutettuna. "Te ette saa lähteä", hän mörisi, lyöden jykevän nyrkkinsä pöytään voimalla, joka pani tinalautaset ilmaan hyppimään.

Niin, te olette oikea veitikka, niin olette! nauroi tohtori. Hm! Jokainen tekee parastansa. Miksi teidän kummityttärenne ei koskaan tule kaupunkiin? Se ei koskaan ole ollut hänelle mieleen, ja nyt hänellä ei suinkaan ole siihen syytä, katsoen kaikkiin juttuihin ja juoruihin, jotka ovat liikkeenä! Se en totta. Hänestä puhutaan todellakin yhtä ja toista! Aivan liiaksi! mörisi tohtori.

Vieras raukka kiitti, jos hän revittyine vaatteineen ja kädet naarmuja täynnä pääsi tuohon vaarattomaan nurkkaan, mutta hänen täytyi toisinaan koko kolme tuntia seisoa likistäen itseään seinää vasten ja katsella, kuinka raivoisa peto parin jalan päässä hyppeli, nousi takajaloilleen, karjui, mörisi ja koetti saada kiinni hänet.

Hajamielisinä katselimme me ympärillemme. Minä juuri ajattelin, ett'ei suinkaan kukaan saattaisi olla niin uskalias, että rohkenisi tulla perässämme, kun kaukaa varsin selvästi kuului kahlaavan hevosen askelten loiske. Kukahan se voi olla? "Rientäkäämme eteenpäin!" huusi toverini kannustain ratsuansa. "Hiljaa!" mörisi vanha hevospaimen, "äläkä hiiskahda.

Suuretkin juurikkaat nousivat maasta koppinaan, ja mitä pahempi vastus niistä oli, sen enemmän Nalle innostui, mörisi ja peuhasi milloin kahdella, milloin neljällä jalalla, pöllyttäen multaa korkealle ilmaan, itse mustana ja harmaana kiireestä kantapäähän. Kelpasi sellaista työmiestä katsella syrjäisenkin. Ja aina niitä olikin tästälähtien joutilaita seisoskelijoita Kujeelan aidan takana.

"Oo-jaa! arvattavasti saamme rankkasateen, ennenkuin tulemme kotia tänä iltana", mörisi Arne. "Rankkasadettako? Rankkasadetta? I have plaid", ja näin sanoessaan englantilainen levitti plaidinsä ja antoi sen riippua alas olkapäiltään. Kotona Björnstad'issa kävivät asiat vähän sukkelasti sinä päivänä.

Tää vanha Musti hyvänen On peru aikain entisten; Hän kotoisin on Spanjasta, Ties äiti kertoa. Sen näkikin jo turkistaan, Kun mörisi hän nurkassaan; Mut miten Pohjolaan hän sai, Ei kenkään tiennyt kai. Kyll' oli vainen hänkin vaan Voileipää syönyt aikoinaan, Mut nyt hän tyytyi vähempään, Mörisi näljissään.

Päivän Sana

castellum

Muut Etsivät