Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja jos vähän mulla vain aikaa on, mun mieleni kaari on mittaamaton, taas riennän ma riemuun ja huoleen; ovat kauniita Kukkian päivät ja yöt, mut kauniimmat vaativat ihmisten työt mua myrskyn ja maailman puoleen.
Sa olit tullut kevään koittaessa syysiltain ympärilläs tummetessa sull' oli suojas alla oman katon, ja niinkuin yksin metsä mittaamaton sun ympärilläs valtas leventeli, kun ylväs korpi, ennen koskematon, sun kirves-valtikkasi alla eli. Ja naapurista sadan virstan takaa toit vaimon lempeän kuin suviyön. Sun kuinka rinnassasi paisui syön, kuink' oli katsees onnen-tyyni, vakaa!
Sillä mitä ovatkaan »viisaus», »hyve», »sankarillisuus», »elämän suuret juhlahetket» mitä ovatkaan ne pohjaltaan muuta kuin semmoisia hetkiä, joina ihminen enemmän tai vähemmän on edennyt oman itsensä ulkopuolelle ja osannut vaikka vähäksikin aikaa pysähtyä jollekin ikuisuuden portille, josta hän näkee, ettei pieninkään huudahdus, ei kalpein ajatus, eikä heikoinkaan liike painu tyhjyyteen, tai jos painuu, niin itse se painuminen on niin mittaamaton, että se riittää antamaan meidän elämällemme juhlallisuuden leiman?
Ei ollut se nuoruustoivojen maa, mihin lappi sun loidulla voitti, oli päivillä ääretön hiljaisuus, yölauluja huuhkain soitti, ja ylläsi taivaat kylmät on, mut allasi musta nielu sen syvyys meille on mittaamaton: yli lentävi yksin sielu.
TUURA: Niinkö? TUURA: Niinkö? Ne kasvavat omasta itsestään. TUURA: Nuoko neuvoi sinulle Kotavuoren ukko? LALLI: Elämä takoi, Kotavuori karkaisi teräksen. TUURA: En ole käynyt Kotavuorella. Sanotaan, että sen alla on kuilu mittaamaton. LALLI: Sen partaalla seisonut olen. TUURA: Eikö huimaissut päätäni? Etkö syöksynyt syvyyteen? Nyt on elämä iloton sinun edessäsi. TUURA: Kannat, siksi kuin katkeat.
Kylvettyään suloisen viihdyttävän kylvyn ja istuen taas lämpimässä puolihämärässä pirtissä, jossa paitahihasillaan olevat miehet liikuskelivat kuin haamut, oli Anterosta kuin olisi kulunut mittaamaton aika siitä, mitä viimeksi oli nähnyt, elänyt ja kokenut. Raukea rauha täytti hänen mielensä, hän ei tahtonut mitään ajatella, ei mitään muistaa.
Sillä kun jo kyllin selvästi tiedän että minä luonnostani olen aivan heikko, ahtaisiin rajoihin kahlehittu olento, vaan että Jumalan olemus sitävastoin on mittaamaton, käsittämätön, ääretön, niin selviää jo tästä että hän on voimallinen tekemään lukemattomia tekoja, joiden syyt minulle jäävät tietämättömiksi.
Martti kaniikki! Ilmoittakaa tuolle miehelle, että hän odottakoon esihuoneessa. Tahdon heti tulla ja tiedustella häneltä, mikä on syynä Satakunnan miesten tyytymättömyyteen. MARTTI: Hän on esihuoneessa, teidän korkea-arvoisuutenne. Tämä on periaatteellinen kysymys, joka voi näyttää pieneltä, mutta jonka kantavuus voi olla kautta aikojen mittaamaton.
Jumala kaikkivaltias on minun voimani ja väkeni maahan musertanut. MAUNU TAVAST: Ihmisen kyky kärsiä on mittaamaton. ANNA: Niin. MAUNU TAVAST: Polvistu siis ja tunnusta syntisi minulle niinkuin Herran Jumalan palvelijalle. Varmaan on katuvainen sydän kaunein lahja, minkä me maan tomusta voimme Hänelle tuolla ylhäällä ojentaa. MAUNU TAVAST: Olen tottunut ihmis-erheitä kuulemaan.
Ainoastaan siitä oli selvä tieto, että oli tarpeellista osata voimakkaasti rakastaa sitä kansaa, jolle tahtoi olla suuri; että oli välttämätöntä tehdä jokin suuri, mittaamaton palvelus kansalleen, jokin valtava hyvätyö. Tieto, että rakkaus todella asui minun sydämmessäni, se oli, joka antoi niin suuren voiman tälle haaveelle ja teki sen toteuttamisen minulle uskottavaksi ja varmaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät