Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. elokuuta 2025
Mitenkäpä voisinkaan kuvata silloin kärsimääni tuskaa, kun aivoni tuntuivat sulavan, tai sanomatonta avuttomuuden tunnetta, joka minut oli vallannut. Tuskissani vaikeroitsin ääneeni. Aloin tuntea, että kadotan järkeni, jollen nyt saa tukea. Mutta silloin apu saapuikin. Kuulin äkkiä vaatetten kahinaa ja katsahdin ylös. Edit Leete seisoi edessäni. Hänen kauniit kasvonsa kuvastivat syvintä osanottoa.
Vanhempani olivat varsin uteliaat saadaksensa tietää elämäni vaiheet viime vuosina, vaan en tahtonut antaa niistä heille paljon selvää. Toiste lupasin niistä kertoa. Joululupa kului pian ja minun olisi tarvinnut ruveta hommailemaan matkalle Jyväskylään takaisin, mutta mitenkäpä saatoin sinne mennä, ollessani köyhyyden armottomissa kourissa?
Ajoonko kuului isäntä itse lähteneen? Ihan toki käsistä lähti ... sivut olivat vielä nykimättä, niin ei muuta kuin rekeen eikä kysykkään... Rautatiellekö se lähti? Lähtipä tuo minne tahansa tuommoinen itramaha. Rautatielle se kuului menneen tavaroita hakemaan. Onko Matliena käynyt rautatietä katsomassa? Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan... Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä.
Ensi-aluksi rupesivat molemmat, sekä Jaakko että Mari, Korpelaan palvelukseen, sillä mitenkäpä he muutoin olisivat voineet alkaakaan elämäänsä. Koko tuon vuoden pyöri heidän mielessänsä oma tupa, oma pesä, vaikka halpa ja pienikin. Niin, niin, oma pesä on taivaan linnuillakin; ja he ovat niin iloisia ja ahkeroita.
Sillä sellainen on ihminen vielä. Kun valo hänen huoneestaan puuttuu ja paksut uutimet peittävät päivän, niin matelee hänen mielensäkin mantereen varassa. Hän elää horroksissa, liikkuu hitaasti ja värisee omaa tyhjyyttään. Ei voi ajatella mitään eikä keksiä mitään alkuperäistä. Ja mitenkäpä voisikaan, kun kahdelta puolen ahdistaa pimeä ja kaksi puhdetta pihtiensä väliin puristaa.
Mitenkäpä minä sinun arvuutoksesi... No jos se taas niin muistamatonta lienee, niin vähätpä siitä; minä en paljon väsy enkä vanhene, jos muistavatakin muistutan. No sano, sano sitten, kiirehti Hintti. Elähän nyt kiirehdi, ethän sinä ennen ole sanonut kiirettä olevan, ja sitähän minä nyt läksin asiakseni tietämään, että onko se samanlaista nyt kuin ennenkin, että malttaa ja odottaa pitäisi?
Ja täytyyhän minun seurata häntä, sillä mitenkäpä minä täällä tulisin toimeen vallan yksin, ilman apua ja tukea?» »Olettepas te ilkeä, kun unohdatte, että minä olen luonanne.» Señora katsoi häntä suoraan silmiin, sanoessansa: »Aivan oikein, olettehan te luonani. Te rakastatte minua, te... Teille voin minä kuulua tarvitsematta hävetä itseäni... Mutta ei ... sehän on mahdotonta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät