Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta samassa tuli huoneesen pitkä, synkkä olento, kuiva ja laiha nainen, jolla oli yrmeät kasvot, laimeat silmät ja vaaleat huulet. Missähän Mathieu oli ennen nähnyt tuon hongankolistajan, jolla ei ollut rintoja eikä lantioita?
"Mistä te sen tiesitte, herra tohtori kun äsken sanoitte?" kysäsi Anna. "Minä olen tietäjä", ivaili tohtori. "Mutta kun Olli ei ole täällä, missähän Olli on?" lausui Risto ikävöiden. "Olli on toimessansa, josta hän ei poistu", vastasi isäntä. "Toimessansa! missä toimessa?" kysäsi Risto. Risto ei ollut saanut vihjaakaan mitä oli tapahtunut hänen sairastumisensa jälkeen.
Minä en liikkunut paikaltani ja tohdin tuskin hengittää; Spitsikin, tavallisesti äkeä Spits, hiipi häntä koipien välissä takan tyköä Heintzin luokse, joka liikkumatonna, ikäänkuin kiinnimuurattuna seisoi samalla paikalla ja hirveän kauhistuneena katseli muutaman kerran minuun... Ah, missähän Ilse olikaan? Ainoastaan hänellä oli valtaa mummon yli.
Sinun oli sitä silmäileminen, ennenkuin meitä ruualle pyydettiin. Enkeliltäkin vihdoin malttinsa loppuisi." Neiti Schwalbe myhähti. "Kukapa, rouva Linde, on sitten enkeli, tekö vai hän? Katselkaapas häntä!" "Minä katselen teitä, pikku veitikka," hän hillitsi suuttumustaan koettaen hymyillä. "Kaada maitoa neiti Schwalbelle, Aatto! mutta missähän Linde viipynee?"
"Me olemme molemmat karkoitetut, rakas herra Lefrank", sanoi Naomi suloisella, iloisella hymyilyllään. "Te matkustatte takaisin Englantiin, arvaan minä; ja minä kaiketi koetan tulla toimeen täällä kotimaassani. Naiset voivat saada paikan, jos joku antaa heille puoltosanansa. Missähän minä löydän jonkun, joka voi antaa minulle paikan?" Nyt minä huomasin, että minun tuli puhua oikealla ajalla.
En ollut Mattia nähnyt milloinkaan noin heltyneenä, useimmiten oli hän esiytynyt tuollaisena rikkiviisaana, joka viisasteli ja nauroi noin vaan vasemmalla suupielellään milt'ei kaikille ihmisille. Mutta missähän ne lehmät ovat, muistutin minä. Kylläkai ne nyt löytyvät niinkuin ennenkin, lohdutteli Matti. Istuimme siitä sitten eräälle kallion kielekkeelle liki suuren suurta kuusta.
Missähän kreivi Bertelsköld, jota ei täällä pitkiin aikoihin ole näkynyt, nyt oleskelee? kysyi eräänä iltana joku Svenska Bottenin miehistä. Hän on kipeä, sanoi toinen. Hän on hullu, virkkoi kolmas. Hän on tullut jumaliseksi, säesti neljäs, ja se nyt on melkein samaa. Olen kuullut sanottavan, että hän on kääntynyt katolinuskoon, arveli viides. Valhepukuinen nunna on hänet kääntänyt.
MARTHA. Kyllä ei ole Maiju nyt terve. Eiköhän olisi parasta mennä tohtoriin? MAIJU. Missähän mammakin on? MARTHA. Eikö liene lasten työhuoneella. Siellähän se on ollut myötäänsä, siitä saakka kuin Hanna ja Jussi läksivät. Menenkö hakemaan? Eikä. Antaa olla. MARTHA. Mitäs minä nyt osaisin teille neuvoa? Kuulkaapas ! MAIJU. Mitä sitten?
ANNA. Etkö sinä olekaan ollut kirkossa? EEVA. Olen minä ollut kirkossakin. Terveisiä kirkosta. Mutta sieltä palatessani jouduin synnin retkille. ELVIIRA. Missähän se on ollut? EEVA. Friiuulla. ELVIIRA. Herra siunatkoon, kirkosta friiuulle! Voi kauheaa! Siitä ei ole hyvät seuraukset. ANNA. Ja Elviira se kaikki totena tonkaisee. Eeva on tietysti ollut taas piilosilla jonkun pienen pojan kanssa.
Ei, tiedän armonne. Missähän se lurjus oleilee?.... Kyllä minä hänelle näytän... Hän sanoi lähtiessään, että hänellä oli toimitettavana tärkeä asia. Minunko käskystäni? Niin hän mainitsi. Hän valehteli, kanalja... Mutta se ei ollut ensi kertaa. Ei, ei vannaan, myönsi palvelija iloisesti. Se laiskuri ... veijari!
Päivän Sana
Muut Etsivät