Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Vuosisatoja sitten alttari oli kadonnut, mutta vielä oli pystyssä vanha, komea oliivipuu, jonka varjossa kerran oli seisonut jumalattarelle omistettu kuvapatsas. Puun ympärillä tuoksuivat kukat, joita Mirjamin hellä käsi hoiteli ja joita hän usein oli taittanut rakkaimpansa morsianta varten.
"Kun näin jalon Mirjamin silmien sammuvan, kysyi epäilevä sydämeni: 'Eikö Jumalaa enää ole olemassa? "Onnessa, päivänpaisteessa tunnen Jumalan ja huomaan hänen armonsa. "Hän tahtoo epäilemättä ihmisille onnea ja iloa suru on hänen pyhä salaisuutensa ja minä luotan siihen, että tämäkin arvoitus kerran selviää meille.
Silloin aukeni äänettömästi kapea, rautainen sivuovi, jota en ollut ennen huomannutkaan, ja Totila pujahti sisään notkeana kuin ankerias." "Ahaa, ahaa", tarttui runoilija Piso vilkkaasti puheeseen. "Minä tunnen juutalaisen ja Mirjamin, hänen suloisen, kaunissilmäisen tyttärensä. Israelin kaunein tytär, auringonnousun maan helmi.
"Nyt minun on lähdettävä. Meidän on saatava kreivi Totila vangiksi. Voi hyvin!" Tämä nimi sai Mirjamin tarkkaavaiseksi. Hän silmäsi vielä kerran hiljaista hautaa ja pujahti sitten nopeasti ulos puutarhasta. Hän pyrki portista maantielle, mutta laskuristikko oli alhaalla ja portilla seisoi miehiä goottilaisissa varustuksissa. Hän katseli ihmeissään ympärilleen. "Onko kaikki kunnossa, Chanaranges?"
"Ja niin käykin, sillä Herra kuulee raskautetun rukouksen eikä salli sen, joka häneen luottaa, häpeään tulla." Vanhus nousi, puristi Mirjamin kättä ja poistui huoneeseensa. Kuu oli vähitellen noussut taivaan laelle ja valaisi tarumaisesti pientä puutarhaa, johon torni loi synkän varjonsa. Ruusujen tuoksu oli voimakas. Mirjam nousi seisoalleen ja katseli ristiä. "Kuinka mahtava usko!
"Minä tiedän, että olet kantanut hänen kuvaansa sydämessäsi annanhan sinulle anteeksi kun vain tulet vaimokseni." Hän tavoitteli Mirjamin kättä. "Sinäkö annat minulle anteeksi? Senkö annat anteeksi, että hän on sinua niin paljon korkeammalla kuin loistava aurinko maan matoa. "En olisi ansainnut koskaan nähdäkään häntä, jos tulisin vaimoksesi. "Lähde tiehesi!"
"Minne?" kysyi Mirjam soinnuttomalla äänellä. "Niin, minne sinä haluat?" "En tiedä itsekään. Kiitos sinulle," sanoi tyttö, otti taikakalun kaulastaan ja ojensi sen hänelle. Se oli kultainen muistoraha Jordanista, temppelistä. "Ei", sanoi mies pudistaen päätään. Hän tarttui Mirjamin käteen ja asetti sen silmilleen. "Kas näin", sanoi hän, "tämä tuottaa minulle onnea koko elämäni ajan.
Hän kiiruhti ulkoportaita myöten katolle, jossa Mirjani istui kädet ristissä polvien ympärillä katse kohotettuna korkeuteen. Kun hän huomasi Sauluksen, nousi hän ylös ja meni häntä vastaan. Mirjamin vartalo oli pitkä ja hoikka sekä kokonaan verhottu valkeaan vaippaan.
"Sanokaa suoraan, jos teiltä vain puuttuu rahaa minä autan mielelläni." "Mirjamilta puuttuu rakkautta, herra", vastasi vanhus levollisesti. "Siinä tapauksessa en voi auttaa. Mutta jos hänen sydämensä valitsee jonkun toisen, niin tekisin mielelläni jotain Mirjamin hyväksi." Hän laski kätensä ystävällisesti tytön kiiltävän mustalle tukalle. Kosketus oli hyvin hiljainen.
SAALU. Käy, lapseni, hänt' opi tuntemaan. Menevät. 1:NEN NAINEN. On siinä isä kultaa! muutenkos Noin lapsi kasvais jumalattomaksi. 2:NEN NAINEN. Mies velhon löysi noiduttu hän on. Tuon naisen silmistä sen huomasi: Niist' iski ilmaan jotain liekin moista. 3:AS NAINEN. Ei mitään! Muistan silmät Mirjamin: Paloivat nekin, kun hän innostui. 1:NEN NAINEN. Se toista oli! sinä vanha naakka!
Päivän Sana
Muut Etsivät