United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä kuuluu? Häh? Ka... Tää Mimmi Paavaliinapahan tää tässä siitäkin Kapineen hullusta pojasta puhui... Jotta se vaan se asia vetää hullunkin miehen vaimon verkkoon... Löpistään... Turhia nurutaan, Pekka Hakseli. Jaa-a!... Viisi niitä oli. Löpisevät... Löpisevät nää tämän ajan viisaat ja ... maallisia kirjoja lukevat, mutta syvä raamatun tieto heiltä puuttuu... Löpisevät vain.
"Sen hän kyllä olisi tehnyt", vastasi Gabrielle halveksivalla, äänellä, olen aivan varma, että hän olisi nainut hänet, vaikkapa hän olisi ollut kyttyräselkäinen." "Ja sitten vielä yksi asia", jatkoi Mimmi yhä enemmän salaperäisenä, "tiedätkö, mitä Mari sanoo? Mari sanoo, että 'hän' on rakastunut pappiin. Ja sen minäkin uskon", lisäsi nuori tyttö päättävästi.
Hän on rakennusmestari! huudahti Mimmi Nelmalle. Jaa-ah! vahvisti Sakris alhaalta. Joten ... tule vain tänne, Nelma. Mennään soutelemaan. Minä saan lainata tuolta Vanhastakaupungista paatin. Ja jos tahdot, niin ... voit ottaa veninnasikin mukaan. Ostetaan pullaa ja limonaadia ... ja kaikkia. Ja minä otan harmonikan ... minulla se on täällä ... laulan kupletteja. Kuuletko? sanoi Mimmi Nelmalle.
Kuu he olivat kiivenneet Gabriellen sänkyyn ja jalat ylösvedettyinä istuivat nojautuneina toisiinsa, aivan kuin kaksi pientä linnunpoikaa, alkoi tummatukkainen Mimmi uskoa Gabriellelle salaisuuksiaan, sillä välin kun Ebba, joka hartaasti katseli, mitenkä Gabrielle päästi alas tukkansa, toivoi pian saavansa panna pitkän lettinsä samalla tavalla kuin "iso-sisar."
Mutta kreivitär ei sen koommin kiinnittänyt huomiotaan heihin; hän nousi, loi hajamielisen, kärsivän katseen ulos ikkunasta, huokasi vielä kerran syvempään kuin äsken ja meni sitten pois huoneesta. Niin pian kuin tytöt olivat jääneet yksin, hyppäsi Mimmi ylös ja heittäytyi Gabriellen syliin. "Oi kuinka kauheata, Bella!
Hän yski ja köhiskeli. Nyt pirahti hänen suustaan ääni niin kuin säkkipillistä, kimeä, piipattava. Mimmi kohotti korviaan ja purskahti nauruun. Kukkelman souti verkalleen ja lauloi. Joka vedolla säkeet katkesivat ... ja kuului hätäinen huohotus ja hullunkuriset sanat narisevalla äänellä. Ramman silmät killistelivät kulmain alta makeasti tyttöihin.
Mennessä olivat kreivitär, Mimmi ja pastori ajaneet ensimmäisessä vaunussa, Gabrielle, Ebba ja "Ahlborn" jälkimmäisessä, mutta paluumatkalla tuli Gabrielle, salaperäisten voimain vaikutuksesta, istumaan kreivittären vieressä, pastoria vastapäätä.
Niin, kuinka lannistunut, kuinka musertunut se poika parka nyt mahtaneekaan olla! Niin ... oih, mutta... Etkö koskaan olisi voinut häntä rakastaa, koskaan? En, oi en koskaan, minä tiedän sen niin selvästi, sen tunnen niin kamalan varmasti. Ja taas syöksyi esiin itkujen tulva, voimakas, raivoisa, ja Eeva nyyhkytti kilpaa hänen sylissään ja Sanni ja Mimmi säestivät kuorossa.
Niin sitten saan keskustella teidän kanssanne. Hakkaako rakennusmestari klapejakin? kysyi Mimmi. Kukkelman nauroi leveästi: Miksikä ei? Ei se ole häpeä ... osata tehdä kaikkia. Kaikkia minä osaan. Ja nyt ... minä tulen sinne hakkaamaan klapia ... huomenna... Yhtäkkiä Mimmi viittasi kädellään Kukkelmania poistumaan, viittilöi kiivaasti.
Eeva sylissään hän vaipui vastuksettomana, voitettuna siihen sohvan nurkkaan, itki kiihkeästi, äänekkäästi, itki kauan, niin että jäsenet värähtivät, tunto herposi ja huumaus valtasi. Kilpaa nyyhkytti Eeva hänen sylissään, ja Sanni ja Mimmi säestivät ulisemalla kuorossa, niin lähellä kuin suinkin, niin surkeasti kuin suinkin. Oli se itkua. Ja jo tämä elämä oli viheliäistä, kurjaa, kurjaa!