Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Eipä tässä mitä... Tää vain Mimmi tässä lapsiaan rippikouluun aikoo. Valmiina lähtöön. Senkun hyvästi ja lykkyä tykö. Toinen näytös. Leiripaikka. Perällä aita veräjineen. Metsä. Jaferi. Liinu. Efreitti ja Emstiina aidalla istumassa. Emstiina lukee aapista. Jaferi ja Liinu pitkää, kapeaa katekismusta. Efreitti korjailee torveaan. Ipu seisoo keskellä tanhuaa kädet housuntaskuissa, piippu suussa.
Ruoka-aikoina vallitsi syvä hiljaisuus, kreivitär puhui tuskin sanaakaan, söi vähän, nieli hitaasti ja, jos joku uskalsi jotakin lausua, keskeytti hän aina pilkallisella vastauksella. Muuten antoi hän tyttöjen kokonaan pitää huolta itsestään. Mimmi ja Ebba huvittelivat itseään mailla ja metsissä tahi tallissa ja navetassa.
Sakris heilautti syvään kumartaen hattuaan ja huudahti: Terve, terve, kultuni! Nelma katsoi häneen kummastuen ... ja hajamielisesti ... niin kuin ei olisi häntä ymmärtänyt. Mutta sanoi sitten: Mimmi käski, ettei teidän pitäisi tulla tähän ikkunan alle... Eikä pyytää halkojen pilkkomista. Mimmi on pihalla... Rampa oli yskän ymmärtävinään; hän vetäytyi heti lankkuaidan kätköön.
No ... meillähän onkin sopimus ... että minä pykään sen ylös. Tulen tänne huomisaamuna työhön. Muori sanoi: Tulkaa vaan ... mutta turha lienee tulla. Mikko nukkui. Viimein lähti Sakris tallustelemaan takaisin Krokelbyhyn. Hiukan levoton hän oli. Mutta kun hän joutui kotiin, kuuli hän toki ilokseen, että Mimmi Byskata muuttaisi heiltä ylihuomenna: sanoi saaneensa paikan Helsingissä. Niinkö?
Mimmi tuli, kysyi portin raosta, lehtevien puiden varjosta, salaperäisesti: Kuulkaas nyt: onko rakennusmestarissa miestä? Miestä... Minäkö? huudahti Sakris nopeasti. Naisten asioissako? Ja hän päästi mukulaisesta kurkustaan iloisen naurun ... särähtävän ja kimeän ja ikään kuin hirnuvan naurun.
Herra Jösses, huudahti Mimmi. Hän ei siis olisikaan poika. Tuo tukka olisi oikea? Herra Jösses, minkälainen mies! Sakris oli niin lähellä aitaa, että hänen päänsä parahiksi näkyi sen ylitse. Hän äänteli: Nelma... Nelma... Niin kaunis nimi. Sellaista minä en ole kuullut milloinkaan. Ja niin kaunis tyttö. Tule ... tule sieltä pois! Minkälainen mies, toisti Mimmi. Karvoja täynnä. Katso häntä, Nelma!
Kun hän ja Mimmi eräänä iltana samosivat yhdessä, suojatti ja suojelija parittain, rappiolle joutuneitten naisten tavalla, ajelivat poliisit vimmatusti heitä. Mutta viime tingassa tuli silloin pelastaja: slummisisar. Mimmi tarjosi heti hänelle itsensä ja Nelman. He pääsivät tänne turvakotiin.
Yhteen sellaiseen kuoppaan hän putosi ... ja kellotti siinä takkiaisten seassa kuin mikäkin nurinkäännetty koppakuoriainen, heilutellen hiljaa raajojaan. Mimmi nauroi ikkunassa: Tuo on lystikäs poika, katso, Nelma! Minunkin Pojuni on usein sellainen veitikka: styyrää itsensä ulos minun vaatteillani ... tekeytyy joulupukiksi. Ja hän on vasta neljän vuoden vanha.
Ja pahin kaikista on, etten näe mitään parannuksen toivoa. 'Hän' tulee päivä päivältä yhä pahemmaksi!" "Mutta minä en aijo kärsiä tätä kauan", sanoi Mimmi päättävästi, "niin pian kuin olen käynyt rippikoulun, rupean minä koti-opettajaksi!" "Ja minusta tulee kansakoulunopettaja", selitti Ebba. "Opettamalla pieniä, köyhiä lapsia, voi tuottaa niin paljon iloa ja hyötyä muille!
Niin, Romeon ja Julian ajat olivat menneet. Omin lupinsa lähti Nelma viimein kaupunkiin. Hän on nyt käymässä Mimmi Byskatan luona. On keskipäivä. Kukkelman jäi rannalle vetämään akkojen kanssa hirsiä maalle. Siitä Nelma vähän välittää, ettei kummitus saa kotona ruokaa, kun hän menee tavoittamaan päivällistään. Tyttö ei edes ilmoittanut lähdöstään tuolle kämpyrälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät