Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Te sanotte olevanne kanttori Kekkonen Alamäeltä, sama joka on hakenut vieraskodin hoitajaksi ? MILLER. Ei tuntenut omaa kanttoriansa! No, tulkoon vaan, sillä tämä rupeaa suututtamaan. Hän on täällä taas ? Se on tuo sama hassu mies, joka eilen ! MILLER. Sano tunnetko tämän herran, Viivi? Enhän minä MILLER. No, sano! Tunnetko hänet? VIIVI. En, en minä En tunne.
Mutta, ethän sinä niin varmaan kirjoittanutkaan mikä päivä . No, kerro nyt kuinka sinä tähän aikaan ? VIIVI. Oli pyryilma ja sen vuoksi SELMA. Ahaa! Ja sen vuoksi ehdit vasta aamujunassa. No, johan minä ajattelinkin että VIIVI. Niin, juuri, niin. Minä tulin minä tulin aamujunassa. MILLER. Ole nyt hyvä ja käy istumaan, tyttöseni! No, mitenkä mamma jaksaa? Hyvin tietysti? VIIVI. Kiitoksia!
Ensimäinen luuli minua vahtimestariksi ja antoi minulle ison pakan papereita vietäväksi senaattiin, toinen luuli minua suutariksi ja kolmannen luona tuli rouva minua vastaan etehisessä ja luuli minua piian serkuksi ja rupesi minua haukkumaan tiesi mistä. Kekkonen. Miller. Albert. Viivi. Selma. Salmela. MILLER. Mikä asia? KEKKONEN. Terveisiä maalta!
Annette vaaleni tosiaankin ja hänen huulensa vapisivat liikutuksesta; hän tyhjensi äkkiä vesilasinsa. "Kiitoksia, jalo mamseli Miller!" "Mutta, Herran nähköön, Annette kultani, sinä varmaan pyörryt," virkkoi rouva Miller huolellisena; "tule, tyttöseni, ja mene huoneesesi." Tuo hyvä mummo tarttui tytön käsivarteen ja meni.
"Minä anon nöyrimmästi että herra pastori toimittaisi suosiollisesti asianajajan valtakirjan herra pastorin ja perillisten laillisen oikeuden Sidenkronan perinnössä valvomista varten, etenkin kuin kamreeri Miller on testamenteerannut omaisuutensa jälkeen jääneelle vaimollensa ja yhdelle tytölle, jonka he olivat ottaneet kasvatustyttäreksi, semmenkin kuin ei sanota tunnustettavan ennen avioliittoa tullutta lasta.
"Mutta, mamma, ettehän ole puhuneet mitään matkastanne?" sanoi Annette. "Minä tahdon ensin miettiä asiata. Kuules nyt, Annette, omistamamme varallisuus ei kuulukaan meille; minä olen nyt saanut sen tietää." "Mitä?" "Ei, lapseni! Mutta sitä ei tietänyt Miller vainaja, hän jätti asian lakimiehen käsiin, sillä hän itse ei sitä ymmärtänyt.
Mutta täytyyhän tuota miesraukkaa auttaa ja ehkä olisi hän kylläkin paikallaan meidän uskottomuuden aikakaudella MILLER. Mari, katsoppas vähän tuon joukon perästä, panivatko oven oikein kiinni ja PALVELIJATAR. Kyllä, mutta siellä on vielä yksi herra, joka tahtoisi hovineuvosta puhutella.
"Minun ei ole kunnia," alkoi rouva Bernhard vanhan tavallisen käsikirjan mukaan, "minun ei ole kunnia olla tuttu täällä vaikka asun kadun toisella puolella." "Vai niin, onko hän katteinin rouva; olkaa hyvä ja istukaa, rouva kulta," virkkoi rouva Miller, joka mieltyi tuon ihmisraukan ulkonäköön, vaikka se olikin vaalea ja laihtunut; "istukaa ales!"
"Hm, vai niin, hän on siis Millerin tytär; hm, tytöstä kulkee historia; eikös hän ole avioton?" "Ei... Hän on ... tytär, annahan olla; niin, se lienee erittäin sekaantunut historia. Ja..." "Ja tuo tyttö on?" "Heidän tyttärensä, jonka ukko Miller otti äitin suruun kuoltua. Näyttelijättäretkin voivat kuolla surun tähden ... ha, ha, ha! Se on naurettavaa, mutta lienee tosi".
Olisipa melkeen luullut, että joskus olisi maailma ollut hukkumaisillaan, jonka pelasti kamreeri Miller, että valta-istuin ja alttari oli kukistumisen vaarassa, ja hän ne jälleen vahvisti; sanalla sanoen, kamreeri pyyhki silmiään punaisella silkkiliinallansa ja sanoi naapurillensa: "Se on ylen paljon, se on ylen paljon!" jotka eivät mitään väitelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät