Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Miksikäs hän sitte niin köyhännäköisesti elää?" "Hän on pienissä varoissa ukkoparka." "Velkoja siis", tuumailin minä. "Eikö mitä, ei niin penniä", tiesi vanhus. "No sepäs sitte ihmettä", sanoin minä, "hyvät tulot, eikä sittekään säästy mitään. Johan noin ikämiehen luulisi rikkaaksikin, vai eikö se maallinen tavara hengelliseen mieheen tartukaan?"
»No, miksikäs te petätte minut?» »No, no, ... minä en petä koskaan», tenäsi Tom Lewis käsi rintapitsistöllä.
Ja nyt minä ymmärrän paljo semmoista, jota en ennen ymmärtänyt: koko elämisen salaisuuden, sen voiman, joka ihmisiä pystyssä pitää.» »Ja sinä ymmärrät että se on rakkaus, se suurin kaikista! Mutta miksikäs ihmiset eivät siitä koskaan puhu ... minä tarkotan: oikein siitä itsestä, eikä vain nimestä?»
"Enpä minä kuitenkaan tullut teidän kyydillenne", sanoi hän, pitäen päätänsä kallellaan, hypistellen kulunutta huiwinsa nurkkaa ja katsoen minua silmiin, ikäänkuin hän olisi tahtonut täten muistuttaa, että hän suoriutui woittajana silloisessa kyytikiistassamme. "Miksikäs et tullut? Olisithan saanut kyytiä", sanoin minä, lämmitellessäni takkawalkealla. "Pääsinpä minä itsekin", sanoi tyttö.
Etkö muista, Helena, että sinä olitkin morsiameni jo ennenkuin kaupunkiin lähditkään? HELENA. Niin, miksikäs en sitä muistaisi. Aina kun talosilla olimme, olit sinä isäntänä ja minä emäntänä. NIILO. Helena, siitä leikistä täytyy meidän tehdä tosiasia. HELENA. Mitä joutavia hulluttelet? NIILO. Ei se ole joutavia eikä se ole hulluutta.
"Saa nähdä, ottaako herra vielä toisen rouvan?" kuului taas joku naisääni tuumailevan keittiön puolella pihaa. "Miksikäs se ei ottaisi", selitti ruotuvaivainen. "Johan tuota sananlaskussa sanotaan: uudeksihan pirtti palaa, nuoremmaksi nainen kuolee ja kyllä nuo lapsiparat vielä tarvitsevatkin äidin."
»Miksikäs minä tulisin takaisin?» huusin heille vastaukseksi. »Tulkaa te tänne!» »Kymmenen puntaa sille, joka ottaa tuon pojan kiinni!» kuulin lakimiehen huutavan. »Hän on heidän rikostoverinsa. Hänet oli asetettu tänne puhuttelemaan meitä.» Kuulin nämä sanat aivan selvään, vaikka ne olivatkin lausutut sotamiehille eikä minulle, ja minut valtasi kauhu, jota en koskaan vielä ollut tuntenut.
»Paras tästä kaikesta on», sanoin, »että hän nimittää itseään uskonopettajaksi.» »Miksikäs ei», vastasi hän, »kun hänellä juuri sellainen virka onkin. Duartin Maclean antoi sen hänen toimekseen, kun hän oli sokea. Mutta ehkä se olikin hyvin tehty, sillä mies on aina matkalla, kulkien paikasta paikkaan kuulustellen nuoren kansan uskonnontaitoa, ja epäilemättä se innostuttaa miesparkaa.»
Tämä pohjois-matkaajan, lappalaisen ja kainulaisen tunnussana kesäkäräjillä. Aurinko ei laskeudu konsaan, päivä, pitkän pitkä, lakkaamaton kesäpäivä, jok' ei lopu koskaan, miksikäs nyt maattaisiin? Sentahdenpä ei maatakaan. Yö kyll' aikanansa tulee, tulee tuo loputon talviyö, jolloin Finmarkenilainen saa makailla kylläksensä.
"En tuonut", vastasi Kvitsinski, "enkä olisi voinutkaan tuoda." "Miks'ette? Näittekö häntä?" "Näin." "Mitä hänelle on tapahtunut? Onko hän saanut halvauksen?" "Ei suinkaan; ei hänelle ole tapahtunut mitään." "Miksikäs ette tuoneet häntä?" "Siks'en, että hän hajoittaa taloansa." "Kuinka?" "Hän seisoo uuden rakennuksen katolla ja hajoittaa sitä paraillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät