Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Eipä erityisiä, armas Himmi", lausui Kalle ja kääntyen Loviisaan päin lisäsi hän: "tiellä tapasin vaihdokkaan molempine isinensä ja hän näytti minusta niin kummalliselta, kuin olisi maansa myönyt ja rahansa syönyt". "Eihän tuo ihme olekaan, kun hän, poikaparka, ei ole ollut terveenä pitkiin aikoihin", sanoi Loviisa ja jätti Kallen selittämään Himmille: "mikäs olento se vaihdokas on?"
Mikäs sitten, hahhah haa, mikäs luiskahtaa? H
KALLE. Ei sulla taida olla yhtään lämmikettä, minkäänlaista? Tuntuu niin väristävän. Mikäs sinua nyt pani väristämään lauhkeimmalla suojalla? KALLE. Ihan totta. Sormeni ovat aivan kontassa. Tunnustapas! MIINA. On aina ne kylmät. Pitää ehkä hieroa viinalla. Ha, ha, ha! Ei vähä pahaa tekisi. Katsotaan jos täällä löytyy tilkka. Tule tänne nyt sitten. No, anna kouras tänne, että saan valaa.
Saatuansa hänen kiini, sanoi Vendale paluumatkalla: "No, Janne! mikäs kumma nyt oli heidän värissä!" "Eikö se ole juurikuin hyytynyt veri, master Yrjö?" "Niinpä melkeen." "Enemmin kuin melkeen, minusta," vastasi Janne puistellen totisesti päätänsä. "Vaikkapa niinkin! annetaan siis olla aivan kokonaan, jos tahdotte; mitä sitten?" "Master Yrjö, ne sanoo" "Kuka sanoo."
Mutta! huudahti Bonacieux, ei tämä ole herra d'Artagnan, jota minulle osoitatte! Kuinka! eikö hän ole herra d'Artagnan? huusi komisarjus. Ei millään muotoa, vastasi Bonacieux. Mikäs tuon herran nimi on? kysyi komisarjus. Sitä minä en voi sanoa, minä en tunne häntä. Kuinka! ettekö tunne häntä? En. Ettekö ole häntä koskaan nähnyt? Kyllä; vaan en tiedä mikä hänen nimensä on.
Oli eräs tyttö no, voinhan sen sanoakin, se oli Hovilan Anna", vastasi Kokka, vilaisten Taaviin. "Se on valhe!" kavahti Taavi vastaan, vimmastuen. "Tämä vieras-mies valehtelee alusta loppuun asti". "Mikäs teitä riivaa kun ette voi olla siivolla!" huusi tuomari Taaville. "Kyllä teillä on hirveän kiukkuinen sisu.
»Mikäs siinä on», sanoi Mikko nauraen. »Minä vaan tulin sulle näyttämään, minkälaisia nämä kirjaimet nyt ovat.» Hän levitti likaantuneen, ryppyisen paperin pöydälle. Kastori nauroi: »Mikä tuo on?» »K se on, tiedänmä.» »Ei, poikaparka, kirjoittamaan niin opita, kuin sinä luulit», sanoi Kastori suurennellen. »Noo, perhana, et sinäkään siihen päivässä ole oppinut.
Kynttilän sydän oli jäänyt pitkälle karrelle, sentähden paloi se hywin himeästi ja selwästi näkyi, ettei sitä oltu hywään aikaan niistetty. "Mikäs nyt Fabianilla on, kun hän ei nousekaan ylös? Kah! Hänellä on oikein kynttiläkin palamassa wuoteen wieressä. Eipä hän ole sitä wielä koskaan ennen tahtonut, waikka hän aina päiwittää pimeää ikäwäksi walwoessaan. Kummassa ukon makuu nyt on!
Minun tekemääni kaljaa ei vielä ikinä ole moitittu, sillä se on aina ollut niin hyvää kuin kalja olla voi, sen ovat kaikki sanoneet. Kysykää Kuokkalan Maija-Liisalta ja Tanikkalan emännältä, joita ennen olen palvellut, ellette minua usko. ROINILA. Kyllähän akoilla juttuja riittää, vaivainen niitä kaikkia kuunteli. LEENA. Akka voitte itse olla, mutta minä en ole mikään akka. ROINILA. Mikäs sitten?
Tule hyvä poika kantamaan sakkasaavia Kalle! Häh? MIINA. Tule saavia kantamaan! Hm! Missäs se Tilta sitten on? MIINA. Ties hänet. Tule pian nyt! Hai lia laa! laulan vaan: Palattu pappilasta vaan. MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päivä loppuu tällä tavoin. No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nyt sitten on? MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! Kas niin, tanko olalle vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät