Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Sitä kun kerran on tottunut maailmaa vaeltamaan. Lienet sinä sitä jo kiertänytkin aikanasi. No varmaan. Olen käynyt Kajaanit, Mikkelit, Savonlinnat, Joensuut; nyt tuota eksyin tähän pahanpäiväiseen kylään. Mikäpäs tätäkään vaivaa? Toimeen tulee niinkuin muuallakin. Ei täällä ole edes oikeita ihmisiäkään. Vätyksiä, mitä lienevät. Joko sinä alat taas?
Vai aikaa tiedustelemassa sinä olet. Onko sinulta aika joutunut niin jäniksen selkään, mahtaili Hintti. En minä ajan puutteesta ole, ja jos olisinkin, niin Kermanniltahan sitä saapi. Sitä minä vain läksin tietämään, että vieläkö minun pitäisi odottaa, vaiko heretä? En häntä tiedä. Tiedät kai sen sanoa, että olenko minä sama Matti kuin ennen. Mikäpäs tuota lienet.
Sieviä elfenluun kappaleita uurrettu ylt'ympäri ja simpukan kuorta. Kummallista! Olisiko hän itse tuon tehnyt? AINA. Sitä en tiedä ... mutta lipas on todellakin hieno. KALLEN-LEENA. Kukapa muu sen olisi tehnyt. Mikäpäs niin hyväpäiselle miehelle kuin Taaville olisikaan mahdotonta! Varmaan on hän sen itse tekaissut. Kuudes kohtaus. Entiset, TAAVI ja ARO. Siitä ei tule mitään!
TAAVI. Hän on kai yhtä ylpeä kuin ennenkin? KALLEN-LEENA. Tietysti. Mikäpäs noiden rikkaiden ylpeyttä voisi lannistaa? Tuskinpa kuolemakaan! Kuultuaan, että olet kotona, tuli ukko vähän hämilleen. Arveli, että kyllä nyt saavat olla varoillansa ne, jotka sinua ennen ovat loukanneet, että kyllä Taavi nyt kostaa.
Tarvitseehan sitä ihminen välistä levätäkin, ja mikäpäs pakko sinun olisikaan itseäsi työllä tappaa." Reeta tuli lähemmäksi Kallea ja myhäillen selitti: "tuonne oven päälle pantaisiin merkiksi sakset, niinkuin kaupungissakin räätäleillä kuuluu olevan, tahi jos ei saksia raskittaisi panna ruostumaan, niin vaikkapa pantaisiin minun keritsimeni.
Hän tervehti matamia, sanoen: »Tulin aivan märäksi, mutta en tässä Herran ilmassa saattanut mennä luhdista toisia vaatteita ylleni muuttamaan, ja tuleehan lämmin, kun kahvia juodaan.» »Niin, mikäpäs meidän hätänä täällä, mutta Iiri raukka, joka metsässä on tässä kamalassa ilmassa»
Ei se ajattele noita lapsiakaan, saaneeko heidät ihmisiksi kasvatetuksi... Mitähän isä tuossa ajatellee, kun on istunut pitkän aikaa äänetönnä... Se on jo seitsemälläkymmenellä ja kukapa tietää, jos kaikki tämä joukkokunta joutuu hänen varaansa. Mikäpäs siitä muu tullee, jos Aatu menee tuonaan, ettei korjaa tapojaan. Silloin sitä taas ollaan kotona takaisin, vaikka ensin pois laittoi.
"Eikös otakaan asiat oikein luistaakseen, kun vanhan isänne pää kallistui?" "Mikäpäs niitä asioita riskaisi, mutta niistä sisaristahan se nyt meille kiusan ja ristin heitti", sanoi vieras vähän katkerasti. "Kuinka niin ristin?" uteli rovasti. "Olivathan ne rippikoulussa siivoja tyttöjä." "Kyllähän ne nyt muuten vieläkin, mutta kun se Kaarelan Hermanni ei lähdekään Mantan kanssa vihille.
Eräänä tautisena keväänä, kun kirjailijoista oli suuri puute, nostettiin minut vähäksi aikaa muutaman kuopiolaisen sanomalehden toimittajaksi. Silloin lumen lähdettyä päätin kerran yleisöä palvellakseni koetella, joko voisi liikkua kaupungilla ilman kalossia. Mikäpäs siinä oli; voihan sitä, ja täytyi voida, kun ei ottanut kalossia mukaansa.
Auno heitti kirjansa käsistään, kääntyi katsomaan kirkolle päin ja sanoi: Nytkö ne jo kirkosta soittavat pois, vaikka kello on vasta kaksitoista... Mitähän ilmaa se nyt tietää, kun niin selvästi kuuluu kirkonkellojen ääni? Olisiko tuulenhenki siellä, vai tietäisikö tuulta sinnepäin. Ja mikäpäs kumma sen tuosta viiden kilometrin päästä on kuuluessa näin kauniilla ilmalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät