United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koettaen selittää omituista mielentilaani sekä hänelle että myöskin itselleni, sanoin: »Kuvitelkaapa mieleenne, että joku henkilö on kärsinyt jonkun vahingon tai esim. kadottanut jonkun rakkaan ystävän, ja saa tietää surullisen tapahtuman vasta monta, monta vuotta, ehkäpä puoli miespolvea myöhemmin. Hän tuntee silloin jokseenkin samaa kuin minä nyt.
Hyvä, jättäkäämme oppineiden asiaksi väitellä periaatteista ja puhukaamme kernaammin tosiasioista. Te olette tätä nykyä neuvoskunnan ja samalla koko Ruotsin mahtavin mies. Tessin aikoi vastata. Ei, jatkoi kuningatar, älkää keskeyttäkö minua. Pankaa tarkasti mieleenne, herra kreivi, että minä sanon tätä nykyä. Toiset ajat voivat tulla, jolloin te ette enää ole sama kuin nyt.
»Maksettu jaksettu tanssit jo tosin ja oluet oisi jo ostettu, haihtunut kuihtunut kukkaron kuplu...» »Maksa mies kahvit, eläkä reuhaa siinä!» toruivat eukot. »Minä reuhaan ja pauhaan, pauhaan ja saarnaan, ja kuulkaat hartaasti, sillä teroitan mieleenne yhden tärkeän asianhaaran. Sakkolassa ja Sakkolan pappilassa ja sen kattilassa on aina kaalia, on aina kaalia...
Charlotte tahtoi tukea häntä. "Pois! Mitä te tahdotte?" lausui ruhtinatar suutuksissaan lykäten nuoren naisen luotansa. "Joku piru on saattanut juolahuttaa mieleenne valita juuri minut uskotuksenne! Menkää! Minä lasken salaisuutenne takaisin käsiinne, minä en huoli mitään siitä tietää, en mitään! Sillä minä en voi enkä tahdo sekaantua siihen enkä auttaa teitä niin sanottuihin oikeuksiinne!"
FIGARO. Kaikki, mitä mieleenne johtuu, armollinen herra, on oivallista: rakastunut sydän ei vaadi liikoja neron tuotteitten suhteen... Ottakaa minun gitarrini. KREIVI. Mitäs tahdot, että sillä tekisin? minä soitan sitä sangen huonosti! FIGARO. Onko teidän kaltainen mies mitään osaamatta?
PANDARUS. Niin oikein, hyvä prinssi! Kuinka johtui mieleenne Cressida? Niin, haltijatar-raukkanne on sairas. PARIS. Arvaan jo. PANDARUS. Arvaatte! Mitä arvaatte? Antakaa tänne soitin. Nyt, armas kuningatar. HELENA. Kas niin, nyt olette kiltti. PANDARUS. Orpanani on hirveästi mieltynyt muutamaan kapineeseen, jota te omistatte, armas kuningatar.
Teidän pitää koettaa hankkia itsellenne enemmän respektiä, paljon enemmän respektiä. Pankaa se mieleenne, neiti Forslund. Neiti Forslund. Kuule Sanny, elä puhu tuosta respektistä enää, elä puhu siitä. Neiti Kortman. Minun velvollisuuteni on lausua ilmi mielipiteeni ja toivomukseni. Kysymys on minun veljentyttärestäni, jonka armosta olen ottanut luokseni.
"Mutta minä nyt huomaan, että Teillä todellakin on hyvä muisti, enkä siis epäile, että Te olette paneva kaikki mieleenne, mitä täällä Frankfurtissa olemme nähneet, jonka vuoksi teidän ensimmäinen retkenne maailmassa on teille hyviä hedelmiä kantava". "Mutta sanokaas nyt minulle, herra paroni", kysyi prinssi, "minne Te oikeastaan minua viette?
Jumala varjelkoon!" huudahti Kenelm. "Mutta," sanoi Will, "se tuuma ei ollut mieleeni ja minä rohkenin sanoa sitä hänelle." "Miksi se ei mieleenne ollut?" "Niin, en tiedä; mutta minusta se ei olisi ollut oikein tehty." "Se olisi ilmoittanut kauneuden tunnon puutetta ja olisi pilannut korianne; ja minä koetan selittää teille miksi.
MARCIA. Kuulkaat minua te, pankaat visusti mieleenne tämä: Teidän ystävänne on jo tarpeiksi takertunut kohtaloni piiriin, ja häpeäni, kerran ilmoitettuna, pimittäisi myös hänen nimensä ja kunniansa. Ryövärnaisen varjo, nostettuna ylös, lankeisi nyt hänen päällensä kaiken kirouksensa kanssa, sortaisi hänen ijankaikkiseksi häväistyksen loalla. Tehkäät kuinka mielitte.