United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen nähtyänsä herra veti miekkansa ja ryntäsi d'Artagnan'ia kohden; mutta hän sai kovan palan purtavaksensa. Kolmessa sekunnissa d'Artagnan pisti häntä miekallansa kolme kertaa, kullakin kerralla sanoen: Yksi Athoksen edestä, yksi Porthoksen edestä, yksi Aramiksen edestä.
"Onnettoman isällisen ystäväni, kadonneen Cetheguksen", vastasi Julius surullisena. "Tuskin", arveli kuningas. "Hän on kaatunut. Erehdystä kai oli sekin, että Teja vielä luuli kuulleensa Cetheguksen äänen tämän talossa." "Enkö tuntisi hänen ääntään? Ja mitä merkitsi hänen miekkansa, jonka Adalgot löysi kadunkulmasta talon luota?" "Sen hän oli voinut pudottaa rientäessään talostaan Tiberille.
Kun ritari pyhitti miekkansa kristinuskon asialle, jalostui hän vähitellen itsekin kristillisyyden hengen vaikutuksesta: pyhän uskon kunnioitus ja heikkojen ja turvattomain suojeleminen alkoivat tulla velvollisuuksiksi, joista ritari etsi kunniatansa ja joita hän kunnianansa piti. Ristiretkillä omisti hän myöskin muhamettilaiselta ritaristolta hienoutta ja kohteliaita tapoja.
Silloin goottien etujoukko, joka tuli luoteesta päin, näkyi hiukan viettävien kukkulain harjalla. Laskeva aurinko häikäisi bysanttilaisten silmät. Totila tarkasti kukkulalta käsin edessään olevan vihollisen aseman. "Voitto on minun", huusi hän riemuissaan, veti miekkansa esille ja ajaa karautti ratsumiestensä etunenässä rinnettä alas vihollisen kimppuun, kuten haukka syöksyy saaliinsa päälle.
Lemminkäinen vetää miekkansa, iskee ja huutaa: Taistelua pohjolaisia vastaan meidän ei tarvitse symbolistisesti selittää, koska se on värikäs ja eloisa kuvaus todellisesta taistelusta näkymättömässä maailmassa; mitä kuvauksessa on fyysillistä realismia, se pitää paikkansa tuolla puolen sielullisina vastaavaisuuksina.
Kuinkas kävi! huusi hän heittäen miekkansa sängylle, se mies on varmaan itse paholainen; hän katosi kuin kummitus, kuin haamu, kuin aave. Uskotko aaveita? kysyi Athos Porthokselta. Minä en usko muuta kuin mitä näen, ja kun en ole aaveita nähnyt, en niitä usko.
Pyhä on sankarin haaveiden hauta, vaikka ei ankarin taistelo auta, sankari murtuvi miekkansa kanssa, pelkuri turtuvi tuskahansa. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan. Tule nyt kurja tuomiolle! Niinkuin ruumihis rupaisen paimen nyt paloiksi lyöpi, siten sielus synkät pillat sieluasi raadelkohot armotta, alati, aina tuolla Tuonelan tuvilla!
T:ri Luther vannoi sen, ikäänkuin hän olisi ollut entisten aikojen ritari, joka lupasi uhrata henkensä ja ruumiinsa pyhän asian tähden. Minusta, joka en ymmärtänyt sanoja, muistutti hänen käytöksensä enemmän soturista, joka vannoo miekkansa päällä, kuin teologian tohtorista. Ja mestari Reichenbach sanoo: "mitä hän on luvannut, sen hän pitää!"
Kirkollisen hymnin alkusanat: »Ennenkuin valot sammuvat rukoilemme me sinua». Enkelit ovat paratiisin vartijoita, keruubeja. Heidän miekkansa merkitsee Jumalan vanhurskautta, mutta niiden kärjet ovat hänen armonsa katkaisemat. Niitä ei ole tarkoitettu hyökkäykseen, vaan ainoastaan puolustukseen.
Hän kävi polvilleen, pesi kätensä ja jalkansa erämaan mullalla, paljasti sitten miekkansa, kaivaakseen sillä oman hautansa. Tuskin oli hän pistänyt terää hietaan ennenkuin hänestä tuntui niinkuin rajuilma olis asettunut. Taivaanranta valistui hohteesta, lauhkeammasta kuin aamuruskon, ja aukeni verkalleen kuin teltin esirippu. Oliko se uusi kangastus? Kukapa saattanee sanoa?