Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
"No, missä on aarteenne, vaari kulta?" kysyi Valtteri, kuin ei nähnyt merkkiäkään puheena olleesta suuresta vaskikattilasta. "Täällä!" sanoi ukko, taluttaen Valtterin pienen pöydän luo, jolla raamattu oli avattuna, kuten aina lauantai-illoin. "Tässä on minun ja kaikkein ihmisten kallein aarre, Jumalan sana.
Mutta itse rakennus näytti rappeutuneelta. Ei minkäänlaista tietä vienyt sinne. Savua ei noussut piipuista eikä merkkiäkään puutarhasta näkynyt. Sydäntäni ahdisti. »Tuoko!» huudahdin. Naisen kasvoilla kuvastui katkera viha. »Siinä on Shawsin kartano», puhkesi hän puhumaan. »Verellä sitä on rakennettu, veri keskeytti sen rakennuksen ja veri on sille turmion tuottava.
Eipä ollut ihme senvuoksi, että monet silmät tuolta eteisestä pälyivät salavihkaa häneen ikäänkuin etsiäkseen hänen sielunsa sisimmästä edes jonkinlaista synnintuntoa ja katumusta. Ei! Ei niistä ainakaan päällepäin näkynyt merkkiäkään, vain sen verran, että hän näytti olevan yhtä ymmällä kuin Mustikin eikä ymmärtävän tästä kaikesta tuon taivaallista... Lääkäri saapui.
Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin rientämään sinne päin, johon Eeron näin menneen, oli hän jo kadonnut, ei missään merkkiäkään enää koko miehestä, vaikka kuinka olisin tähystellyt. ANNA. Mutta olikohan se Eero! Voi ellet vaan erehtynyt. ELLI. Erehtynyt? Enkö minä Eeroa tuntisi, vaikka virstan päässä!
Kuten aina, vaikka Nehljudofin määräämä hinta oli paljon vähempi kuin ympäristössä tavallinen maavuokra, alkoivat talonpojat heti tinkiä ja pitivät hintaa liian korkeana. Nehljudof oli odottanut että hänen tarjoomuksensa olisi otettu ilolla vastaan, mutta huomattavissa ei ollut tyytyväisyyden merkkiäkään.
Valmis lähtemään aina, ilman vähintäkään haluttomuuden merkkiäkään. Kesken leikkiensäkin... Ei, mitta oli täysi. Hän ei vitsaan tartu enää ei kuuna päivänä!
Oli vielä varhainen aamu, ja tuskinpa mikään niin hyvin kuin tämä varhainen aamuhetki kuvaa tällaisten kapakkavetelehtijäin tavallista puuhaa. Mutta huolimatta talon paikasta ja sen vieraitten luonteesta ei missään näkynyt merkkiäkään siitä likaisesta rähjästä, mikä on niin kuvaavaa nykyajan kaupungin samanlaiselle anniskelupaikalle.
Ei, ei niissä näkynyt merkkiäkään siitä syytöksestä, jota Johannes oli hänen puoleltaan odottanut. Ja samalla oli kokonaan muuttunut hänen suhteensa Auraan. Kaikki pelko ja paha omatunto katosi hänestä. Hän sääli Auraa. Tätä tunnetta oli Jaakko Jyrkän koko olento ja puhetapa vielä omiaan kohottamaan. Ikävä vain, selitti tämä karkealla leikillisyydellä, että tuli matkustetuksi tänne naisen kanssa.
Sellaisen peilin täytyi olla valmistettu jostain muusta aineesta kuin hehkuvista hiilistä, sillä minä en nähnyt yhdessäkään niistä tulevaisuuden kuvista, joita siinä istuessani katselin, laivaa, karvalakkista merimiestä, kivusta lyijynraskaaksi käynyttä päätäni, enkä merkkiäkään niistä kärsimyksistä, jotka odottivat minua.
Oi, hän oli aina rahan tarpeessa eikä Petteri siitä saanut merkkiäkään nähdä." "He siis suorastaan pitivät kauppaa ryöstetyllä tavaralla ja jakoivat voiton?" "Jakoivat? Ei, herra tuomari, jakamisesta ei puhettakaan," vastasi Petterin äiti, joka, yhä enemmän kiivastuen, tykkänään unhotti ensimmäisen pelkonsa ja häminsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät