Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025


Vinitius kävi kiinni kantotuolin laitaan, kurottautui Chilonin puoleen, katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi matalalla äänellä: "Sinäkö Lygian ilmiannoit?" "Oi Memnonin kolossi!" huudahti Chilon kauhistuen. Vinitiuksen silmissä ei sentään ollut minkäänlaista uhkaa, joten vanhan kreikkalaisen pelko kiireesti meni menojaan.

Sinä vanha kameleontti! Suuri kirjailija taputti häntä olalle herttaisesti hymyillen ja meni menojaan. Paavo Kontio jäi hämmästyneenä hänen jälkeensä katsomaan. Kameleontti? Sekö oli hänen olemuksensa ydin siis? Paavo Kontio asteli vaihtelevin mielialoin uudessa toimistossaan. Kaikki oli järjestynyt sähkön nopeudella, huoneisto, kalusto, avustajat ja henkilökunta.

Taitelia sanoi, että hänen teki mielensä vieläkin mennä tuulehtumaan. "Mihin sitte?" "Tuonne ylöspäin, Spannrentea päin". "Siellä on kaunista, mutta jyrkkää kuin katon harjalla". Taitelia meni menojaan. Anni kiiruhti vuoripuistoon huoneen taustalla ja katseli sieltä hänen peräänsä.

Hän meni menojaan. Mutta Jaana ja seppä katsoivat toisiinsa tyytymättöminä. Suutari on liitossa herrojen kanssa, sanoi seppä vihdoin. Hän ei ole mikään oikea toveri, lisäsi Jaana. Unioninkadulla tuli maisteri Pouttu heitä vastaan. Hän tervehti ystävällisesti. Me olemme voittaneet! hän huusi ohimennen. Te olette voittaneet, ajatteli Jaana. Kuitenkaan hän ei sanonut sitä.

Hän nousi ja kiitti. Mitä minä tässä rupean työkseni ottamaan? hän kysyi. Kyllä rouvan täytyy neuvoa minua, minä olen niin kovin tuhma ja taitamaton. Levähdä nyt tämä päivä, sanoi rouva. Hän meni menojaan. Jaana jäi yksin keittiöön. Hän istui halko-arkun kannelle ja odotti. Kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus.

Kun oli jotain erityistä ajattelemista, oli niin turvallista istua penkin pohjassa tuntemattomien ihmisten keskessä ja antaa urkujen soiton tai yksitoikkoisen saarnan nuotin aikana ajatusten mennä omia menojaan. Vanha rovasti saarnasi. Ennen aikaan oli Elli paljonkin pitänyt hänen saarnoistaan.

Ei, vastasi Antti, mutta minulla on sitä, mikä on hyvää tointakin kallisarvoisempi. Mitä se on? kysyi ukko silmiään siristäen. Se on sitä mitä sanotaan miehen itseluottamukseksi, vastasi Antti ja meni menojaan. Ukko jäi hänen jälkeensä miettiväisenä katsomaan. Antti söi omituisella mielellä sinä päivänä aamiaista Ala-Kämpissä.

Tuossa taas tulee reki täpösen täynnä pientä väkeä, poikia ja tyttöjä. He huutavat ja pauhaavat riemuiten reen kiitäessä alasmäkeä. Mutta äkkiä tekee reki pyörähdyksen, ja koko parvi sinkoilee sinne tänne, niinkuin linnun pojat pesästä ja piehtaroivat lumessa, sillä välin kun reki menee menojaan kauas jäälle. Sitten tulee tuo iloinen Utsjokelainen lemmityisensä keralla.

Tohtori ei ollut mikään alkuunpanon mies hengellisissä asioissa ja jätti rauhaan uuden uskon niin kauan kuin se jätti rauhaan hänet ja hänen talonsa. Hän ei ruvennut niinkuin moni muu hänen sijassaan vainoomaan ja rettelöimään. Hänen mielestään oli liike kuumetta, jonka äiti antaa mennä menojaan ja parantua itsestään.

Sitten löytää hän silakoita mitä saakelia, jäniksesi käyvät kalassa! viimein keitettyjä perunoita no tuhannen tulimmaista, veli Svanholm, jäniksesi osaavat sekä keittää että paistaa! Mutta Svanholm suuttui siitä silmittömästi ja murisi Bäckille koko viikon päivät sen jälkeen. Kesä meni menojaan.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät