Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Minä menin huoneesen, panin käsivarret pöydälle ja nojasin niihin päätäni. Näin olin sitten hetken nukkuvinani. Kun muka heräsin, kerroin että olin nähnyt unta, jotta talonpojat Houtskär'issä aikoivat minua hirttää. Tätä talonväki kovasti kummastelemaan. Kysyin heiltä olivatko mitään sellaista kuulleet, ja he vastasivat sitä kuulleensa.
Silmät säihkyen kyyneleiden lävitse hän erosi meistä. «Siunatuksi lapseksemme!» sanoimme häntä silloin, sillä hän oli tuottanut meille suuren lohdutuksen. Hän oli kohottanut masentuneet sydämmemme. Ernst astui ikkunan luokse ja katseli ääneti tähdikkääseen yöhön. Menin hänen luoksensa ja seurasin hänen sillä hetkellä niin kaunista ja kirkasta katsettansa.
En minä tiedä. Minä luulin hänen olevan kotona. Ei hän kotona ole. Minne hän sitten on mennyt? Kuka tietää missä se juoksee. Kyllä hän minun kanssani läksi tunti sitten kotoa, kun äiti käski hänen mennä leipää ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa hän minusta erosi. Minä menin kotiin ja hän meni kaupungille. Missä se tyttö sitten on! Sehän on merkillistä.
Minä tahdoin antaa hänelle kättä, kuten hän pyysi, ja rukoilla, ett'ei hän minuun suuttuisi. Mutta hiekkakenttä oli tyhjä; enkä minä kuullut poistuvia askeleitakaan, herra Claudius oli varmaankin mennyt metsään päin. Hyvin alakuloisena menin viimein Ilsen luokse.
Kun en nähnyt mitään ihmisiä, menin minä lähemmäksi, tulin portista sisälle ja rupesin katsomaan vanhan petäjän keltasenpunasta kylkeä, johon ilta-aurinko paistoi. Silloin pyrähti lapsilauma jostakin läheltä, ja ne juoksivat minua pakoon sisälle.
Minulta ei tullut niin pian lähdetyksi, ja Kerttu oli jo silläwälin hawainnut minut akkunasta. Kun isännän kanssa menin huoneeseen, tuli hän portailla meitä wastaan. Hän terwehti heti iloisen näköisenä ja weti minua kädestä perässänsä huoneeseen. Heti kun tulimme saliin, osoitti hän iloisesti kukkiansa ja muita huonekaswejansa ja sanoi: "katsokaa, eiwätpä kukkani enää ole surkastuksissaan.
Minä laittauduin samaan junaan kuin hänkin ja menin aina samaan vaunuun. Vieläpä koetin asettua istumaan vastapäätä häntä. Enkä voinut olla häntä yhtämittaa katselematta. Hän ei tiennyt minne luoda silmänsä. Hän koetti lukea, hän koetti katsoa ulos vaunun ikkunasta. Lopulta hän meni pois vaunusta ja seisoi sen ulkopuolella useat asemavälit, kunnes äiti nouti hänet takaisin.
Minä kattia ajohon, Ajon katin kaupunkihin, Viirusilmän Wiipurihin; Tuolla katti tuomittihin, Viirusilmä vietettihin, Saarvaan saikkaan, Lynkään leppään, Kuivaan kuuseen, Koveraan koukkuun, Märkään mäntyyn, Laikkapäähän petäjään. Takoi seppä viikatteita. Menin minä seppälähän, Takoi seppä viikatteita; Mitä niillä viikatteilla? Heiniä niittää. Mitä niillä heinillä? Lampahien syöä.
Minä katselin häntä, henki hampaissa, sillä välin kuin hän astui puutarhan nurkkaan ja kumartui alas kaivamaan maasta jotakin vähäistä juurta. Ilman rahtuakaan rohkeutta, mutta suurella sydämen ahdistuksella menin minä hiljalleen sisään ja seisoin hänen vieressään, koskien häntä sormellani. "Jos suvaitsette, Ma'am", aloitin minä. Hän säpsähti ja katsahti ylös. "Jos suvaitsette, täti".
Kohta tulin sydämessäni iloiseksi, minä menin portin läpitse, ketoja ja niittyjä pitkin, enkä välittänyt väsymyksestä, vaan tunsin koko olennossani, että kuorma kirposi sielustani. Kaikki ohikulkijat katselivat minuun niin iloisesti, että todella jouduin kiusaukseen tervehtiä heitä, kaikki näkyivät he olevan jostakin syystä iloiset, kaikki polttivat he sikaareja.
Päivän Sana
Muut Etsivät