Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Hyvästi huomiseen! URMAS Mietteissään, katsettaan kohottamatta: Hyvästi! Kovas, Horhoja, Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat äänettöminä. Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa etsien jälellejääneihin: Menikö Horhojakin...? HALLO Ilkkuvasti: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo kauvan odottanut veenien avattu syli!
Sitten katseli hän ympärilleen, ikäänkuin etsien jotakin ja kysyi viimein kuiskaten: Menikö se maan alle? Kuka? Se, joka maan alta eteeni nousi... Sinne meni, vastasi pastori. Pitele kiinni, ettei vie. Ei hän enää vie. Ei vie, ei vie, kuiskasi Reita. Lähdemme täältä. Jaksatko jo lähteä? Kohta jaksan...
Tämähän on suorastaan häpeällistä. ELIN. Mikä hänelle tuli? KARIN. Etkö ymmärtänyt? Hänhän oikein kiehui mustasukkaisuudesta. ELIN. Eikö mitä? Hyi, nyt suotta panettelette Sylviä. AKSEL. Missä hän sitten on? VIKTOR. En tiedä. Tänne minä hänet jätin. KARIN. Sylviäkö etsitte? Hän karkasi tiehensä. Häntä ei voinut millään ehdolla pidättää. ANNI. Menikö hän yksinään ulos pimeään yöhön?
Toinen myönsi: En minä... Mutta vallesmanni on puhunut, kun isä oli siellä lannan ajossa, ja se oli vain rautalankaa myöten mennyt ihan joka paikkaan. Menikö sinnekin läävään, jossa isäsi loi lantaa? sotkeutui Otto. Meni... Ihan joka paikkaan, ja sitte oli vain vallesmanni sanonut, jotta halloo. Mitäs se on se halloo? tuli jo Otto uteliaaksi. Toinen kehasi umpimähkään: Se on hyvin hyvää.
Minä olen maaherran sanansaattaja, vastasi Elias sukkelasti, ja minut on lähetetty Vaasasta viemään sanaa sille herralle, joka tänä iltana kulki tästä kautta kolmen hevosen vetämässä isossa venäläisessä reessä. Minä tahdon tietää, milloin hän lähti täältä ja menikö hän jäitse pohjoiseen päin. Renki, jonka ymmärrys vielä torkkui, tuijotti äsken tulleeseen ja kysyi haukotellen: Kuka herra?
Samassa ilmestyikin sinne Tapani, jolta hän heti kysyi: "Minkälaiseen paikkaan se meni rannassa, menikö se lahden pohjaan vaiko syrjään?" "Se jäi kesken ja miehet sanoivat menevän väärään", sanoi Tapani varovasti. "Kesken!" ärjähti Dampbell, "enkö minä sanonut että se pitää viedä järveen!" "Sanoitte kyllä, mutta miehet lähtivät pois. Sanoivat menevän väärään."
"Fetika! kuuletko Fetika! Sen unikeko!" virkkoi punatukka. Vahtimestari avasi silmänsä ja nousi tuolilta. "Menikö Nikolai Jeremeitsh rouvan luokse?" "Meni kyllä, Vasili Nikolaitsh." "Vai niin", arvelin minä, "tuossahan on pää-rahanhoitaja." Rahanhoitaja alkoi kävellä huoneessa edes takaisin. Paremmin sanoen, hän hiiviskeli, aivan kissan lailla.
Josko minä seuraavana sunnuntaina näin gentlemanin jälleen vai menikö pidempi aika, ennenkuin hän taas ilmestyi, sitä minä en muista. Minä en väitä, että varmaan muistan tapahtuma-päivät. Mutta kirkossa hän oli ja saatti meitä kotiin jumalanpalveluksen perästä. Hän tuli myöskin sisään katsomaan kuuluisaa geraniumia, joka oli meillä vierashuoneen akkunassa. Minusta ei näyttänyt siltä, kuin hän olisi huolinut paljon siitä, mutta ennen lähtöänsä pyysi hän äitiäni antamaan hänelle yhden kukan.
Hän kuunteli kuuntelemistaan, pidätti nyyhkytyksensä ja kuuhoili ... minne isänsä aikoi mennä. Mitä ajatteli hän? Menikö hän ulos hakemaan asetta? ... kuolettava, ajua ahdistava tuska poltti Gunhildaa. Hän juoksi pihalle ja tahtoi lymytä piiloon, mutta ei tuntenut turvaa missään; hän kiitihe edes-takaisin värisevänä, vimmastuneena ja peloissaan niin, että tuskin eteensäkään näki.
Hän toimitti toimituksensa loppuun, nousi, kävi taas sylkäisemässä pankon eteen, kohisteli siellä kurkkunsakin puhtaaksi, palasi, istahti paikoillensa, sylkäsi uudestaan, nyt pöydän viereen, mutta ei ruikkaamalla, vaan valauttamalla, tarkasti lasiensa alitse katsoen menikö sylki rakoon johon hän oli tarkoittanut, ja vaikka tuvassa vallitsi äärimäinen hiljaisuus, lausui hän: »Saisitte siinä nyt olla iänetä jotta piäsöö tässä alakuun!»
Päivän Sana
Muut Etsivät