Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
FAUST Sua sitten enpä siihen kehottaisi. MARGAREETA. Jos kerrankin sua silmäilen. On tahtos mulle pyhä tunnen sen. Niin paljon oon jo antanut ma sulle, Ett' tuskin mitään säilynyt on mulle. MEFISTOFELES. Menikö helttu? FAUST. Ootko vakoilija? MEFISTOFELES. Jokaisen lauseen kuullut oon. No, kovin ripitettiin tohtoria! Vaan onneksenne olhohon!
Minä sain jo sormuksen. Jää hyvästi, armas lintuni, minä palajan heti lepäämään sinun pesässäsi." "Hän on saanut sormuksen! Mitä tämä on? mitä tämä on? Schirene! oletko sinä mennyt? Ei, ei suinkaan. Hän laskee leikkiä. Jabaster! Pettäjän pää! Kuulkaat! Pharez, Pharez!" "Herra." "Menikö kuningatar tuota tietä?" "Meni, herra." "Kyynelet silmissä?" "Ei! hyvin iloisena!"
Ilosta pysähdyin ja nojautuen aitaa vasten katselin sitä siksi kuin heikot silmäni huikenivat. Vielä muutamia silmänräpäyksiä, niin näkisin kotini, kujan, olki- ja heinä-pielekset ja oman rakkaan puutarhani. Arvelin menikö Herrani, kulkiessaan ylösnousemuksensa jälkeen Galileaan, katsomaan entistä kotiansa ja Natsaretin ympärillä olevia vainioita, puutarhoja ja kunnahia.
Mutta vanhus vaikeni. Viimein hän kuuli, kuinka vouti läksi menemään, raskaasti, epävakavasti ja kummallisen hitaasti. Gunhild kuunteli, pidätti henkeä, ja kuunteli ... mitähän isä aikoi? Mitä hän ajatteli? Menikö hakemaan puukkoa... Kuoleman kova, ajatukseton kauhu hänet valtasi.
"Mutta Tulikuono ei ottanut peljätäksensä. Hän meni takaisin kirkko-aidan tykö, ja sanoi: "Kiitoksia kyydistä, hyvät herrat ja rouvat! Huomen-aamusta tulen takaisin, tekemään enemmän tuttavuuttanne". "Ja menikö hän?" "Meni aivan; mutta se olikin maksaa hänelle henkensä". "Henkensä? Minä pelkään".
Olisi ollut hauskempi lähteä, jos olisin tiennyt sinun reippaana täällä tuntureilla taivaltavan.» Eevi ei kuullut, mitä hän sanoi. Hänet oli vallannut yksi ainoa ajatus: Erkki oli lähdössä. Ja miksi? Menikö hän kenties pakoon? »Isältä tuli kirje tänä aamuna», jatkoi Erkki iloisesti. »Hän on jo kauan minua kaivannut, valittaa nyt vanhuutta ja odottamisen ikävää.
Antti nousi sanaakaan sanomatta, meni vaimonsa luo ja taputti häntä olkapäähän. "Kelpo muija", sanoi hän. Tätä ei hän ollut tehnyt moneen vuoteen. Mutta Roikka-Taavetti meni jälleen akkunaan. Mitä hän sieltä vielä haki? Menikö hän kukaties katsomaan, oliko ilma todellakin semmoinen, ett'ei kaupunkiin käynyt lähteminen?
Hänestä tuntui niinkuin hän jaksaisi kärsiä rajattoman määrän rukoushetkiä kun vaan saisi istua Saaransa vieressä ja sitten viedä hänet mukaansa kotia. Mutta kuitenkin jäivät välipuheet kesken. Worse ei todellakaan tietänyt edistyikö hänen asiansa vai menikö se myttyyn. Hän oli nyt aivan hurmauntunut ja hyppäsi Saaran ympärillä kuin vanha kalkkuna.
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Rouva oli hyvin miellyttävän näköinen, keski-ikäinen ihminen, kasvonpiirteensä olivat hienot, ja hänen ruskeista silmistään loisti mielen eloisuus. Vai niin, menikö hän? Rouva katsahti oveen, josta tytär oli hiipinyt. Ehkä hän tuli pahoilleen siitä, että minä sanoin poikien kasvatuksen tulevan kovin kalliiksi ja haluavani pitää vaan kaksi tyttöä.
Päivän Sana
Muut Etsivät